Syksyn satoa

Meillä on nyt nautittu tuoreista marjoista oikein urakalla. Eikka on aivan hulluna erilaisiin marjoihin ja ollaankin kerätty omasta pihasta herkut välipalalle ja puuroihin. Ulos mentäessä Eikka suunnistaa heti marjapensaille ja syö suoraan puskasta. Välillä taitaa vahingossa maistua raakileetkin. 

Tänä syksynä olen koittanut olla ahkera ja myös säilöä kesän ja syksyn maut pakkaseen, jotta niistä pääsee nauttimaan myös talvella. Ensimmäistä kertaa myös hääräsin mehumaijan kanssa ja onnistuneesti sainkin hyvää punaviinimarjamehua aikaiseksi. 

Punaviinimarjaa löytyy meiltä kotipihasta reilusti. Se on jotenkin sellainen marja, että se ei meillä talvella tahdo eksyä oikein pakastimesta käyttöön. Viimevuotisetkin taitaa olla vielä syömättä. Nyt kuitenkin päätin, että marjathan ei puskaan jää, vaan teen niistä mehua. Mikään ei nimittäin ole mielestäni parempaa mehua, kuin itsetehty punaviinimarjamehu. Nam. Vielä riittää puskista keräämistä ja mehun sekaanhan voisi laittaa omasta pihasta myös karviaisia ja viimeiset vadelmat. 

Meillä on omassa pihassa aivan valtavasti vadelmapensaita, sillä ne ovat hieman villiintyneet ja levinneet. Tänä vuonna onkin ollut todella runsas sato ja oksat ovat notkuneet vadelmista. Niitä on kyllä ehkä syöty enemmän kuin pakastettu, mutta on onneksi säilöönkin asti on saatu. Vadelmia meiltä on käynyt muutkin keräämässä, niin eivät pääse marjat mätänemään puskiin. 

Mustikat ostin valmiiksi siivottuna ja samoin mansikat löytyivät torilta. En oikein ole koskaan välittänyt mustikoiden poimimisesta ja nyt mahan kanssa vielä vähemmän houkutti lähteä mättäälle kyykkimään. Mansikoiden kanssa kävi samanlailla, vaikka kyllä pitkään ajattelin ne käydä itse mansikkamaalta keräämässä. 

Puolukat vielä uupuu. Niitä saisikin olla ihan oikein reilusti, sillä vispipuurosta meillä tykkää kaikki. Tänä syksynä voi kyllä olla, että niidenkin poimiminen jää, sillä mahan kanssa metsään ei enää kykene ja vauvan synnyttyä taitaa marjastaminen unohtua. Ehkäpä siis on vielä ainakin yksi reissu tehtävä torille. 

Vielä olisi hetki odotettava omenapuun satoa. Saa nähdä saako sieltä yhtään hyvää omenaa kerättyä vai käykö niinkuin viime syksynä, että omenat olivat niin madon syömiä, ettei niistä päässyt itse nauttimaan laisinkaan. Täytyy toivoa, että edes vähän saisi omenahilloa tehtyä, eikä yhtään haittaisi, jos saisi kerättyä mehuakin varten.