Syys

Siskoni kuvasi syksyistä aamua vanhempieni keittiön ikkunasta.

Ristiäiset on nyt juhlittu ja tuntuu, että arki on alkanut vihdoin asettumaan. Alkuviikko on sujunut jotenkin seesteisesti syksystä nauttien ja lapsien kanssa touhuten. On ollut ihanan rauhallista ja arkista. Kotihommatkaan ei ole maistuneet ihan puulta. Ollaan ulkoiltu ahkerasti ja eilen käytiin lisäksi Eikan kanssa muskarissa ja tänään Lyylin kanssa 1kk lääkäri neuvolassa. Tyttö on venähtänyt pituutta hurjat viisi senttiä ja painokin hipoi jo neljää kiloa. Huvikseni vertailin lukemia Eikan neuvolakortista ja kas, lapset ovat täysin samankokoiset kuukauden iässä. Painoeroa oli vain 10g ja pituudessa eroa ei ollut kuin puoli senttiä. 

Nyt on jotenkin mukava olla kun ei ole mihinkään hoppu, eikä tarvitse suunnitella ja miettiä kuin ehkä vähän seuraavaa päivää. Ei ole mitään, mitä odottaa ja se tuntuu nyt hyvältä, koska tässä on viimeiset 10 kuukautta vain odoteltu ja suunniteltu. Tai kyllä mä vähän ehkä jo joulua odotan ja sit tammikuutakin, kun meidän lapset saa silloin uuden serkun ja minä uuden kummilapsen. Jee. Mutta ei mitään kummempia menoja ja valmisteluja mihinkään suuntaan. 

Nyt on muuten ollut aivan ihanan lämmin ja aurinkoinen syksy. Pidän syksystä. Se on ehkä jopa lempi vuodenaikani. Syksyisin vähän niinkuin alkaa uusi kausi tai siltä minusta aina tuntuu. Joka syksy innoissaan aloittaa jotain uutta, kuten vaikka uuden harrastuksen. Meille on useampana syksynä tapahtunut isoja uusia juttuja; Toissa syksynä sain tieää odottavani esikoistamme, viime syksynä remontoimme ja muutimme nykyiseen kotiimme ja tänä syksynä maailmaamme tupsahti toinen ihana ilmestys, johon olemme saaneet alkaa tutustumaan. Pimenevät illat, kynttilät, villasukat, raikkaat kelit ja luonnon värit. Ne tekee syksystä syksyn.

Niin ja vähän ristiäisistäkin. Ne sujuivat hienosti ja tilaisuus oli ihanan rento ja meidän näköinen. Lyyli nukkui koko toimituksen ajan tyytyväisenä kummisedän sylissä ja Eikka suoriutui hienosti pikkusiskon pään kuivauksesta, vaikka emme olleet harjoitelleet hommaa kuin kerran. Silloin ei pyyhkiminen onnistunut, vaan isoveli olisi vain halunnut kastella siskon päätä.

Lyyli sai aivan ihania lahjoja, joista varmasti jää lapselle itselle ihania muistoja mukaan aikuisuuteen. Vieraat viihtyivät ja tarjoilut todellakin riittivät. Aina sitä mitoittaa "hieman" yli, ettei vain lopu mikään kesken. Paljon meni herkkuja pakkaseen, mutta rääppiäisiä on silti vietetty nyt koko alkuviikko ja edelleen vain kakku kummittelee jääkaapissa. Yöh. Tätä tahtia muutamat hävinneet raskauskilot on hankittu pian takaisin. 

Ihanan raikasta ja aurinkoista syksyä muillekkin ja muistakaahan kiireen keskellä pysähtyä hetkeksi.

Syksyn satoa

Meillä on nyt nautittu tuoreista marjoista oikein urakalla. Eikka on aivan hulluna erilaisiin marjoihin ja ollaankin kerätty omasta pihasta herkut välipalalle ja puuroihin. Ulos mentäessä Eikka suunnistaa heti marjapensaille ja syö suoraan puskasta. Välillä taitaa vahingossa maistua raakileetkin. 

Tänä syksynä olen koittanut olla ahkera ja myös säilöä kesän ja syksyn maut pakkaseen, jotta niistä pääsee nauttimaan myös talvella. Ensimmäistä kertaa myös hääräsin mehumaijan kanssa ja onnistuneesti sainkin hyvää punaviinimarjamehua aikaiseksi. 

Punaviinimarjaa löytyy meiltä kotipihasta reilusti. Se on jotenkin sellainen marja, että se ei meillä talvella tahdo eksyä oikein pakastimesta käyttöön. Viimevuotisetkin taitaa olla vielä syömättä. Nyt kuitenkin päätin, että marjathan ei puskaan jää, vaan teen niistä mehua. Mikään ei nimittäin ole mielestäni parempaa mehua, kuin itsetehty punaviinimarjamehu. Nam. Vielä riittää puskista keräämistä ja mehun sekaanhan voisi laittaa omasta pihasta myös karviaisia ja viimeiset vadelmat. 

Meillä on omassa pihassa aivan valtavasti vadelmapensaita, sillä ne ovat hieman villiintyneet ja levinneet. Tänä vuonna onkin ollut todella runsas sato ja oksat ovat notkuneet vadelmista. Niitä on kyllä ehkä syöty enemmän kuin pakastettu, mutta on onneksi säilöönkin asti on saatu. Vadelmia meiltä on käynyt muutkin keräämässä, niin eivät pääse marjat mätänemään puskiin. 

Mustikat ostin valmiiksi siivottuna ja samoin mansikat löytyivät torilta. En oikein ole koskaan välittänyt mustikoiden poimimisesta ja nyt mahan kanssa vielä vähemmän houkutti lähteä mättäälle kyykkimään. Mansikoiden kanssa kävi samanlailla, vaikka kyllä pitkään ajattelin ne käydä itse mansikkamaalta keräämässä. 

Puolukat vielä uupuu. Niitä saisikin olla ihan oikein reilusti, sillä vispipuurosta meillä tykkää kaikki. Tänä syksynä voi kyllä olla, että niidenkin poimiminen jää, sillä mahan kanssa metsään ei enää kykene ja vauvan synnyttyä taitaa marjastaminen unohtua. Ehkäpä siis on vielä ainakin yksi reissu tehtävä torille. 

Vielä olisi hetki odotettava omenapuun satoa. Saa nähdä saako sieltä yhtään hyvää omenaa kerättyä vai käykö niinkuin viime syksynä, että omenat olivat niin madon syömiä, ettei niistä päässyt itse nauttimaan laisinkaan. Täytyy toivoa, että edes vähän saisi omenahilloa tehtyä, eikä yhtään haittaisi, jos saisi kerättyä mehuakin varten.

Ihana syksy!

Syksy on yksi parhaimmista vuodenajoista. Pidän kyllä niistä kaikista neljästä, mutta syksyssä on se tietty oma tunnelma ja rauhallisuus. Syksyinen keli, jopa se syyssade on jotenkin niin tunnelmallinen. Kynttilät, huivit, villasukat, tee.. ja mitä näitä syksyyn kuuluvia juttuja onkaan. Kaikki ne on nyt kovassa käytössä.

Vanhassa talossamme on alusta asti ollut sellainen vanhan talon tunnelma. Nyt syksyllä se tunnelma vain korostuu. Pönttöuunien lämmittäminen ja niiden tuoma lämpö, sekä kynttilät, on ihan parasta! Tulee niin hyvä fiilis itselle. Eilen illalla, Eikan mentyä nukkumaan, sytytin kynttilät, laitoin olohuoneen pönttöuuniin tulet ja istuin kynttilöiden valossa teetä siemaillen ja nauttien tunnelmasta ja rauhallisuudesta. (Ja räpsin parit kuvat tottakai.) 

Tunnelmallista syksyä kaikille!

Sekopää

Voi miten mukava viikonloppu olikaan! Ihanan rentoo olemista yhdessä Eikan ja I:n kanssa. Lisäksi lauantai iltana saatiin muutama ystävä kylään, sekä käytiin kuuntelemassa loistavaa musiikkia paikallisessa ravintolassa. Vaikka sunnuntai aamuna väsyttikin ja väsyttää vähän varmaan vieläkin, niin on kuitenkin jollain tapaa virkeä olo. Oli kiva nähdä ystäviä ja puhua välillä muustakin kuin kakan koostumuksesta ja oksentelusta. Vaikka ihan hyviä puheenaiheita nekin toki on. Heh!

On hyvä kyllä välillä ottaa omaa aikaa ja rentoutua. Ihan noin niinkuin oman mielenterveyden ja jaksamisen takia. Pääkin alkaa ehkä toimimaan hieman paremmin kun on vähän ulkoiluttanut itseään. Pää on kokoajan täynnä ajatuksia ja kai ne jotkut äitihormoonit ja tunteet vielä sekottaa tän pollan aikaajoin ja sekamelska on valmis. Unohtelen asioita, puhun aivan höpöjä, ajatukset jumittaa, masentelen ihan ihmeellisistä asioista, keitin kahvia ilman vettä, lisäsin lapsen iltapuuroon marjasoseen sijasta raejuustoa, pesin pyykkiä ilman pesuaineita ja unohdin koiran puoleksitoistatunniksi pihalle. En yhtään tajunnut, että koira oli vielä ulkona kun vedin oven kiinni. Siskontyttöni kysyi päiväunilta herättyään, että missä mopsi on ja minä sanoin, että pötköttää sohvalla. No eipä pötköttänyt. Siellä se onneksi vain makoili rappusilla ja odotti, että pöhkö emäntä päästäis sen takaisin sisälle ja syömään. 

Tällähetkellä yleisimmät ilmaukset minun suustani taitaa olla "Ainiin.", "Unohdinkin kertoa, että..." ja "Mitähän mun piti tehdä?". 

Eikös ole jokin tutkimuskin tehty, että naiselta häviää hetkellisesti 2% aivokapasiteetistä raskaaksi tultuaan. Tämän voin kyllä allekirjoittaa! Epäilen, että myös toiset 2% häviää kun lapsi syntyy. Milloinhan ne aivot vain sitten palaa ennalleen? Entäs tää yliherkkyys? Telkkaristakaan ei enää uskalla katsoa mitään jännempää, koska menee kuitenkin yöunet tai vähintään alkaa itkettää. Hieman menee tunteisiin siis kaikki.

Tunteet nousee kyllä niin herkästi pintaan. Eikka tosiaan oli lauantaina yökylässä mun siskon luona. Olihan se ihan kamalaa muka jättää se sinne, vaikka nukkumaan jäikin. Kotimatkalla piti itkeä tihrustaa parikin kertaa. Eikalla oli kyllä kaikki mennyt tosi hyvin. Vietyäni hänet siskon luo, hän oli nukkunut ensin puolitoista tuntia päiväunia, jonka jälkeen valvoi kaksi tuntia ja menikin jo yöunille. Syömään hän oli herännyt yöllä kerran. Aamulla en itse osannut nukkua myöhään, sillä puolentunnin välein heräilin ja katsoin kelloa, että joko saa hakea vauvan kotiin. Kymmenen jälkeen taisin jo lähteä hakemaan häntä, sillä oli niin ikävä.

Nyt on muuten paras aika syksystä! Puissa on vielä kauniin värisiä lehtiä, on suht lämmintä, eikä pimeys tule vielä liian aikaisin. Kynttilät on kaivettu esiin ja nehän palaakin sitten joka ilta. Ulkona on raikas ja hapekas keli jatkuvasti. Parhaimmat lenkkikelit onkin mielestäni juuri tähän aikaa vuodesta. Nyt täytyy nauttia tästä syksystä ja väriloistosta, sillä kohta on taas synkkää ja harmaata. Se on masentavaa kun ei puissa ole lehtiä, sataa ja pimeäkin tulee jo iltapäivällä. Sitä sitten kestää niin kauan, kunnes tulee talvi ja lumi. 
Mutta eihän tässä ole jouluunkaan kuin vajaa kolme kuukautta. Ihanaa!! Rakastan joulua ja ensi joulu onkin tärkeä ja erikoinen, sillä se on pikku Eikan ensimmäinen <3

Uimahallissa

Lomalla olon aikana naapurit olivat jo kaikki haravoineet omat pihansa ja yleiset nurmialueet, vain meidän piha loisti epäsiistinä mustuneista lehdistä. Aamulla siis oli tartuttava haravan varteen. Pari tuntia siinä meni, mutta nyt ei erotu enää meidän piha muista. Aikamoista hyötyliikuntaa se haravoiminen on. Kyllä siinä ihan hiki tuli ja käsivarsissa tuntui.

Sisko soitti iltapäivällä, että lähtisinkö hänen ja hänen nuorempien tyttäriensä kanssa uimahalliin. No sehän vain passasi! Kuusivuotiaan neidin kanssa opeteltiin uimaan ilman kellukkeita ja puolitoistavuotiaalla oli hirmuinen hinku vaan sukeltaa. Uudestaan ja uudestaan. Kuinka se olikaan niin hauskaa!

Mutta muistan itsekkin kuinka super mahtavia uimahallireissut olivat lapsena. Kaiken kruunasi, jos sai kahviosta ostaa vielä lähtiessä karkkia. Isot lasipurkit tiskillä täynnä erilaisia namimellejä, mistä sitten piti valita, mitä ottaa ja kuinka paljon. "20 pennillä nallekarkkeja, 50 pennillä liitulakuja ja 30 pennillä punaisia veneitä" Ja täti laski ja laittoi pussiin. Ja miten herkullisilta ne uimahallista ostetut karkit maistuivatkaan sitten kotimatkalla autossa.

Enää ei uimahalli reissut itsellä ole niin ikimuistoisia. Tosin, joskus uimahallin saunakeskustelut ovat hyvinkin mieleen painuvia. Välillä pitää ihan ihmetellä, että eivätkö ihmiset yhtään mieti, mistä keskenään yleisessä saunassa höpöttävät. Omista henkilökohtaisista asioistaan, työpaikan hekilökohtaisista asioista, oman lapsen kasvatuksesta, naapurin tavasta kasvattaa omat lapsensa, lääkäri käynneistä ja mikä oudointa, arvostellaan ja juorutaan jostain työkaverista, naapurista tai muusta henkilöstä, joka ei ole paikalla. Siinä niin vaan kaikkien kuullen. En ymmärrä.

"Jos sinulla ei ole mitään järkevää sanottavaa, älä sano mitään" -Rumpali-

Honkakota - vuorentupa

Sunnuntaina vietettiin työporukan kanssa yhteisesti iltaa. Meille oli järjestetty ensin ampumaradalla ampumista ja sen jälkeen rennosti yhdessäoloa saunoen ja syöden upeissa puitteissa.

Ampumaradalla oli todella hauskaa! Itse olen silloin tällöin ammuskellut ilmakiväärillä, mutta ei nyt niin suurta kokemusta harrastuksesta ole. Saatiin kokeilla pienoiskivääriä ja haulikkoa. Kiväärillä otettiin oikein kisa. Minä voitin! Jee! :) Haulikko olikin hieman jytympi ase. Oli mielenkiintoista päästä kokeilemaan. Osa porukasta innostui aivan täysin. Saa nähdä saako ampumaseura uusia jäseniä lähiaikoina :)

Ampumaradalta matka jatkui Honkakodalle. Voi mikä upea paikka! Pieni pala lappia keskellä Keski-Suomea. Luonnon keskellä hirsikota, jonka ympäriltä löytyy upeat muut hirsirakennukset, kuten sauna, huussi, laavu ja aitta. Ja mitkä maisemat!

Kota oli ihana! Katosta roikkuvat kyntteliköt ja pöydällä olevat lyhdyt valaisivat kodan tunnelmallisesti. Keskellä kotaa oli iso takka ja puuhella. Takan molemmin puolin oli pitkät pöydät, mihin arvioilta mahtuu yhteensä noin 40 henkilöä. Kodasta löytyi myös pieni parvi, jonne mahtuu hyvin nukkumaan. 

Pihassa oli myös aitta, missä pystyy kesäisin yöpymään. Aitaan mahtu noin seitsämän henkilöä. Aitta oli soma ja sen hauskana yksityiskohtana oli taakse rakennettu terassi!

Loistava paikka järjestää pienimuotoisia juhlia tai tilaisuuksia. Polttariporukoille oikein sopiva, pikkujouluja, syntymäpäiviä ja miksei häitäkin. Paikka soveltuu käytettäväksi mihin vuoden aikaan vain ja pihalla on yllinkyllin tilaa touhuta ja harrastaa. Suosittelen lämpimästi!
Honkakodan kotisivuilta löytyy lisää tietoa ja kuvia.

                   

                   

                   

Himostus

Voi mikä ihana viikonloppu takana! Niin rentouttava ja mukava. Todellakin tuli tarpeeseen. Aika kuluu liian nopeaa hyvässä seurassa jutustellen ja porealtaassa lilluen. :) 

Perjantaina vihdoin kaikkien tyttöjen odotus palkittiin ja iltapäivällä lähdettiin kohti Jämsää pikkubussi pakattuna. Illan ohjelmaan kuuluin tortillat ja Vain elämää katsomo. Ihanat PMMP:n kipaleet uusina versioina. Jenni veti Lautturin kyllä niin hyvin omiin nimiinsä. Loistava veto! Tältä kaudelta kyllä odottaa paljon. Toivottavasti ei liikaa.

Loppuilta meni ihan vain rennosti saunoessa ja poreissa jutustellen kaikesta maan ja taivaan välillä.

Lauantaina aamupalan jälkeen lähdettiin pihalle ja vedettiin circuittreeni Janican ohjaamana. Pakko myöntää, että aika rankalta tuntui, mutta fiilis oli aivan huikea urheilusuorituksen jälkeen. Hyvällä omallatunnolla maistui myöhemmin karkit ja sacher kakku. 

Tyttöjen viikonloppuun tottakai kuuluu myös kaunistautuminen. Ripsipidennyksien laittoa, kynsien lakkailua, hiusten värjäystä ja kampailua. Voi mitä luksusta kun joku toinen laittaa hiukset ja kauniit ripset! 

Illalla vielä käytiin ravintola Rinteessä syömässä. 
Kävellessä ravintolaan mökkialueiden läpi, ei juuri muita ihmisiä näkynyt missään. Hyvinkin autiota Himoksessa on näin sesongin ulkopuolella. Ravintolassakin oli hiljaista ja saatiin olla omassa rauhassa. Ruoka oli hyvää ja syönnin jälkeen sitten vaaputtiinkin mahat pystyssä mökkiin lötköttelemään poreisiin. Ah!

Tälläisiä viikonloppuja lisää! Puhuttiinkin, että jos tästä tekisi tavan ja ainakin kerran vuodessa järjestäisi tälläisen viikonlopun. Äidit jättäisivät lapset isien hellään huomaan ja kaikki sopisivat töistä vapaan viikonlopun. Kun ajankohta olisi tiedossa hyvissä ajoin, ei kukaan sopisi mitään muuta menoa päällekkäin. 

Toivottavasti tästä tulisi tapa, oli tämä sen verran lystiä!

Kiitos leidit! <3

Kylässä

Eilen, maanataina, ystäväni ja hänen lastensa kanssa otimme aamulla suunnaksi Hankasalmen. Lähdimme vanhan luokkakaverimme Millan luo. Olimme samalla luokalla ala-asteen ajan. Minä tunsi Millan jo ennen kuin kouluun menimme. Liian harvoin on tullut yläasteen jälkeen nähtyä. Parasta on, että edelleen löytyy juteltavaa yllin kyllin, eikä tunnelma ole yhtään jännittynyt tai väkinäinen.

Pihaan päästyämme meitä olivat vastassa Milla ja hänen tyttärensä. Aivan kuin Milla itse pienenä! :) Pieni pellavapää! 

Milla asuu vanhassa omakotitalossa miehensä ja kolmen ihanan lapsensa kanssa. Pihapiiristä löytyi "kotieläin-tarha". Muutama ankka, kaksi pupua, pari kukkoa; Prinsessa ja Jahtaaja, sekä kana nimeltä Felix. 
Ihana talo ja ihanaakin ihanampi piha! Upeat vanhat rakennukset pihassa odottivat remonttimiestä, mutta Millan kertossa suunnitelmiaan pystyi kuvittelemaan miltä talo ja piharakennukset näyttäisivät valmiina. Upeita ideoita odottamassa toteuttajaa. Takapihan kaurapelto kruunasi maisemat isolta terassilta saunarakennuksen päädystä.

Valkoisen kukon mimi oli Prinsessa. Oli aika kukkoileva tapaus.

 

Oli niin mukava nähdä! Juteltavaa olisi riittänyt vielä vaikka kuinka moneksi tunniksi, mutta kotiin piti lähteä. Toivottavasti nähdään pian taas! 

Lasten upea laiva pelastusrenkaineen.

Tämä oli hauska, vaikkakin ehkä en omaan ulkoseinään tälläistä haluaisikaan.

 Ötökkä hotelli. Ei ollut koskaan aikaisemmin tullut

tälläistä vastaan. Joihinkin koloihin oli jo ötökät muuttaneet :)