Raskaudet vertailussa

Viimepäivinä olen pessyt vauvanvaatteita ja tekstiilejä, kaivanut tumppuja ja villasukkia laatikoista ja laittanut hoitopöydän kuntoon. Olen pakannut Eikalle hoitolaukun valmiiksi ja vauvallekkin tarvittava sairaalaan mukaan odottaa vaatekaapin päällä. Jonkinlaista sairaalakassia olen koittanut myös pakkailla, mutta tärkeintä nyt on, että mukana on neuvolakortti, hammasharja ja puhelimen laturi. Kaiken muun sinne saa myöhemminkin, jos tarvitsee. Ensimmäisellä kerralla kaikki oli valmista jo useampaa kuukautta ennen laskettuaikaa ja nyt en ollut edes vauvanvaatteita kaivanut vielä esiin. 

Toinen raskaus on mennyt nopeasti. Kohta meitä oikeasti on neljä. Odotusaika on tuntunut kuluvan ainakin puolet nopeammin, kuin aikoinaan esikoista odottaessa. Silloin aina tarkkaan tiesi mikä viikko ja monesko päivä oli menossa ja mitä vauvan kehityksessä viikottain tapahtui. Nyt ei ole edes ollut hajua viikoista ennenkuin asian on tarkistanut. 

Vatsa on kasvanut samaa tahtia sf-mittojen mukaan ja olen huvikseni vertaillut myös vatsakuvia. Aikalailla samankokoinen vatsa minulla siis on nyt, mutta vatsan malli on mielestäni erilainen. Eikasta vatsa oli hivenen "terävämpi", kun taas nyt vatsa on täysin pyöreä malliltaan.

Nykyinen raskaus rv37+0 / Ensimmäinen raskaus rv37+1 (kaksi päivää ennen synnyttämään lähtöä)

Närästys on vaivannut molemmissa raskauksissa, mutta Eikasta se oli todella paljon voimakkaampaa, eikä tahtonut millään mennä ohi. Nyt on riittänyt välillä ihan vain lasillinen vettä tai maitoa ja joskus se menee nopeasti ohi ihan itsestäänkin.

Huonoa oloa on ollut molemmissa raskauksissa. Ensimmäisessä ehkä hitusen enempi, mutta se pysyi jollainlailla kurissa kun söi säännöllisesti. Nyt etovaan oloon ei tunnu auttavan mikään ja varsinkin iltaisin ja öisin kärsin oksettavasta olosta. Ensimmäisellä kerralla huono olo meni usein ohi syömällä jotakin ja nyt tuntuu, että huono olo tulee nimenomaan syömisen jälkeen. 

Ihmeellisiä mielihaluja ruuan sihteen ei minulla ole kummassakaan raskaudessa ollut, mutta jos jotain alkaa tehdä mieli, on sitä kyllä heti saatava. Eikkaa odottaessa söin paljon hedelmiä ja jogurttia. Rasvainen ja makea tuntui kammottavalta ajatukselta. Nyt olen myös alkuun syönyt paljon hedelmiä ja jogurttia, sekä muuta kevyttä, mutta makeanhimo on aivan älytön! Varsinkin lakritsia ja salmiakkia tekee mieli. Niitähän ei kai raskaana ollessa saisi edes syödä. Hups. 

Nestettä on kertynyt molempia odottaessa. Tällä kertaa vain paljon aikaisemmin, mutta se voi tietysti johtua myös kesästä. Eikasta viimeisellä raskausviikolla nestettä kertyi jopa kilon verran vuorokaudessa. Paino on noussut samaa tahtia kuin viimeksi. Ilokseni vain en ehtinyt päästä niistä edellisistäkään kiloista eroon ennen näitä uusia. Ihan saa tehdä töitä, että näistä kiloista joskus pääsee eroon. Jos pääsee.

Kivuista ja säryistä on hankalampi sanoa, sillä aika tuntuu kultaavan muistot. Lantiosäryt raskauden alkuvaiheessa olivat kyllä muistaakseni pahemmat ensimmäisessä raskaudessa, samoin selkäkivut. Liitoskivut ovat olleet huomattavasti paljon kivuliaammat nyt kuin viimeksi. Häntäluun kipeytyminen on kokonaan tämän toisen raskauden aikainen juttu. 

Supistukset ovat alkaneet molemmissa raskauksissa aikaisessa vaiheessa. Ensimmäisessä rv24 ja nyt rv19. Eikasta en muista juurikaan, että niitä olisi tullut levossa.

Väsymys on ollut molemmissa raskauksissa jossain vaiheessa todella ylitsepääsemätöntä, mutta kyllä nyt toisessa raskaudessa se on ollut paljon voimakkaampaa ja raskaus muutenkin on uuvuttanut paljon enemmän. Tottakai, sillä nyt ei ole ollut aikaa itselle ja levolle niinkuin ensimmäistä odottaessa oli. Vaikka varmasti väsymys ei siihen lopu kun vauva syntyy, niin on se silti varmasti erilaista väsymystä kuin nyt. Hormonien aiheuttama väsymys ei helpota, vaikka nukkuisi ja lepäisi kuinka ja imetyshormonit taas auttavat jaksamaan, vaikka ei yöllä olisi montaa tuntia nukkunutkaan. Näin ainakin viimeksi oli ja sitä todella toivon nytkin.

Vauvatkin ovat aivan erilaisia. Eikka oli vatsassa todella kova potkija ja voimakkaita liikkeitä tuntui jatkuvasti. Välillä ihan toivoi, että lapsi olisi hetken liikkumatta. Samanlainen sähikäinen poika on edelleen. Uusi tyyppi taas on rauhallinen möyrijä, joka venyttelee ja työntää itseään välillä niin, että vatsanahka tuntuu repeävän. Eikan potkut herätti öisin aina samaan aikaan minut, mutta nyt vauva antaa minun öisin nukkua aika rauhassa. Hormonit, säryt ja huono olo vain pitävät minua hereillä, niinkuin ensimmäisessäkin raskaudessa. 

Eikkaa lähdettiin synnyttämään illalla rv 37+3 ja hän syntyi pari tuntia yli puolenyön. Saas nähdä millä viikolla sisko tai veli päättää haluta saapua maailmaan. Sitä odotellessa!