Puolenvälin kuulumisia

Ah tätä aurinkoa ja lämpöä! Kyllä todellakkin kelpaa. Meidänkin perhe on nauttinut keväisestä auringosta ulkoilemalla ja kesän ekat pehmiksetkin lenkkeiltiin sunnuntai-iltana hakemaan jätskikiskalta.

Eikka kävelee jo hienosti ja kokeilee juoksuaskelia. Ollaan harjoiteltu nyt ulkona kävelyä kengillä. Hyvin sujuu, mutta montaakaan askelta ei päästä eteenpäin kun lapsi jo kiinnostuu kivistä ja muista "herkuista", mitä maasta löytyy. Kaiken hän söisi, mitä löytäisi ja suuhun mahtuisi.

Tänään käytiin katsomassa myös pikkuista rakkenneultrassa. Siellä se köllötteli hyvinkin tyytyväisen oloisena ja rauhallisena. Vähän malttoi kylkeä kääntää ja venytellä. Aivan toista maata kuin veljensä. Eikasta kun ei ultrassa millään meinannut saada mittoja ja kuvia kun ei hän ollut hetkeäkään paikoillaan. Sama meno on kyllä jätkällä jatkunut mahan ulkopuolellakin. 

Vauvalla oli kaikki siis hyvin. Paino oli nyt 362g ja koko pituus 25 cm. (Eikka oli vastaavilla viikoilla 70g painavampi) Pieni nöpönenä siellä haukotteli ja vilkutteli. Sukupuolta emme halunneet tälläkään kertaa tietää vaan jännitämme loppuun saakka. Minulla on kyllä hyvinkin vahva tunne siitä kumpi hän on, mutta nähtäväksi jää pitääkö äidinvaistot ja tuntemukset paikkansa. 

Vatsa on pyöristynyt jo melkoisesti ja alkaakin olla välillä hieman tiellä. Kauhulla odotetut selkäsäryt ja issiäs kivut ovat alkaneet, mutta vielä ainakin pysyvät jollainlailla kurissa levolla. Täytyykin ottaa tälläkertaa rauhallisesti, ettei yltyisi yhtä pahaksi kuin viimeksi. Muuten olen voinut kyllä todella hyvin ja hetken jo tuntui kun ei olisi raskaana laisinkaa. Kivuista ja säryistä huolimatta olo on ollut tosi positiivinen ja energinen. 

Supistelutkin ovat jo alkaneet, mutta onneksi ei vielä kipeitä supisteluja ole ilmaantunut. Harjoitussupistuksethan kuuluvatkin jo asiaan näillä viikoilla, mutta minun kohdallani kun ne eivät ole aivan normaaleja. Niitä on jatkuvasti, myös levossa ja ne kestävät pitkiäkin aikoja kerrallaan. Reilu viikko sitten harjoitussupistusta kesti 12 tuntia melki tauotta. Vaikka eiväthän nuo kipeitä ole, niin on ne silti kovinkin epämukavia. Kätilö löysikin tänään kohdun seinämästä supistusrenkaan (jos joku tietää tästä enemmän saa kertoa minulle lisää). Kuulemma ei ole vaarallista vaan ihan tavallista, vaikkakin ei kuulemma kovin yleistä. Herkistää helpommin supistuksille ja reagoi näköjään pienestäkin. Näin minulle kerrottiin. 

Oli ihana nähdä vauva. Tuli jotenkin turvallinen ja onnellinen olo. Nyt ei millään malttaisi odottaa syksyyn, että saan vauvan syliin ja pääsen halimaan ja pussailemaan häntä. ❤️