Lapsiluku

Kuinka monta lasta haluatte? Tuleeko vielä lisää? Ettekai te nyt enää tee? Ai vaan yksi lapsi? Mitenniin et halua lapsia ollenkaan?

Jotkut haaveilevat suurperheestä ja heillä saattaa myös olla selkeä ajatus siitä kuinka monta lasta haluaa. Joillekkin ajatus yhdestäkin lapsesta voi olla pelottava tai haaveet useammasta lapsesta romuttuvat ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Jotkut eivät valitettavasti voi saada sitä yhtäkään ja toisilla jää lapsiluku yhteen omasta tahdosta huolimatta. Tiedän myös yhden lapsen haaveilijoista, jotka saivatkin kaksoset. Tarinoita on monta. 

Mummoni synnytti yhdeksän lasta ja äitini viisi. Itse en kuitenkaan haaveile suurperheestä. En ainakaan tällähetkellä. Tykkään kyllä suuresta perheestäni ja on ihanaa kun ollaan kaikki koolla, mutta se ei jotenkin ehkä tunnu omalta jutulta. Nyt ajatus kahdesta lapsesta tuntuu hyvältä. Varsinkin kun ajattelee, että pitäisi olla raskaanakin taas joskus. Kunhan nyt tästä taas selviäisi. En osaa sanoa mikä meidän lapsilukumäärä tulee lopullisesti olemaan. Aina olen kuitenkin ajatellut, että enemmän kuin yksi lapsi. Vaikkakin Eikkaa odottaessa loppuraskaudesta olin aika vahvasti sitä mieltä, että jos siitä selviän, en enää ikinä ryhdy siihen uudestaan. 

Elämä yhden lapsen kanssa tällähetkellä tuntuu välillä väsyttävältä, sillä Eikka haluaisi kokoajan touhuta jotain, mutta äidin ja isin seura ei tietenkään samanlailla kelpaa kuin toisten lasten. Minun aikani kotona kuluu täysin siis lapsen viihdyttäjänä. En jaksa odottaa, että vauva syntyy ja kasvaa sen verta, että lapset voivat jo leikkiä yhdessä jotain. Useamman äitiystäväni olenkin kuullut sanovan, että he eivät "jaksaisi" olla yhden lapsen vanhempia, että on ihanaa kun sisarukset keskenään leikkivät ja keksivät tekemistä. Ymmärrän kyllä heitä nyt.

"Toinen lapsi menee siinä missä ensimmäinenkin." "Toinen lapsi muuttaa kaiken." "Kolmas menee jo samaan konkurssiin." "Kolmas tuntui vasta haastavalta." "Kolmannen jälkeen uuden vauvan tulo ei enää niin hetkauta arkea." 

Kaikki kokee asiat omalla tavallaan ja varmasti näihin ajatuksiin vaikuttaa myös lasten ikäerot, luonteet, perhesuhteet ja ympäristö. Uhmaiät ja erilaiset vaiheet lapsuudessa tuovat varmasti aina hetkittäin vielä omanlaisen lisäyksen arjen askareihin. Väkisinkin lasten lukumäärä vaikuttaa arkeen ja pitää miettiä erilaisia ratkaisuja. Yhden kanssa lähteminen ja kulkeminen on tottakai helpompaa kuin useamman. Kolme lasta mahtuu vielä tavalliseen henkilöautoon (riippuen toki turvaistuimien määrästä), mutta neljännen kohdalla on hommattava jo isompi ja kuudennen kohdalla jo katseltava minibussia. Useamman lapsen kanssa myös kodin neliöt pitää miettiä uudestaan, sillä kyllähän lapset tarvitsevat tilaa ja säilytystilaahan ei koskaan ole lapsiperheissä liikaa.

Pienellä jännitykselle mietin meidän syksyä ja vauvan syntymää. Kuinka elämä kahden pienen lapsen kanssa lähtee käyntiin, kuinka esikoinen reagoi vauvan saapumiseen, kuinka paljon enemmän meiltä vaaditaan vanhempina ja kuinka jaksamme vauva-arjen ja kodin lisäksi pitää huolta myös ihmissuhteistamme. En kuitenkaan mieti asiaa liikaa, sillä se on sitten mitä se on. Asiaa on vaikea suunnitella etukäteen, eikä sitä oikein osaa varautuakkaan mihinkään. Toivon että molemmat lapset nukkuisivat hyvin, sillä se auttaisi jo paljon! 

pinterest