Nyt kuitenkin koti näyttää kodilta. Puhtaalta ja siistiltä, eikä pahempia ristiriitoja ole. Mutta on kuitenkin jotain pientä sanomista. Ne pienet epäkohdat, jotka rikkovat feng shuini toistuvasti ja häiritsevät omaa silmääni. Päätin näyttää ne teillekkin, ennekuin korjaan asian.
Pahin epäkohta tällähetkellä on lastenhuone. Huoh. Kuten kuvasta saattaa huomata, remontti ei ole edennyt mihinkään suuntaa. On niin paljon muuta kiireellisempää hommaa, että ei vain yksinkertaisesti ehditä lastenhuoneen kimppuun. Ollaan sentään kuitenkin jo aloitettu remontti. Kai sekin on jo jotain. Onneksi tämän hävityksen saa piilotettua oven taakse ja hyvinä hetkinä sen olemassaolon jopa unohtaakin hetkeksi.
Lastenhuoneen remontista johtuen lapsen lelut majailee siis olohuoneen nurkassa. Siinä siis epäkohta nro. 2. Ne ei kyllä milläänlailla kaunista tuota olohuonetta tai sovi sisustukseen. Onneksi leluja ei kuitenkaan tuon enempää ole vielä kertynyt ja tilannehan on väliaikainen. Lapsen maja (suurensuuri pahvilaatikko) kyllä hävisi olohuoneesta hyvinkin piakkoin. Kaivetaan se sitten esiin kun lastenhuone valmistuu.
Ruokailuhuoneen senkin päällä on talven ajan ollut kynttilälyhty ja välillä muitakin kynttiläjuttuja. Nyt on lyhdyt kannettu komeroon odottamaan syksyä ja lipaston päällinen huutaa tyhjyyttään ja kaipaa jotain kaunista. No tyhjä se ei kyllä koskaan ole. Päivän aikana sen päälle kerääntyy kaikenlaista tavaraa, roskaa ja rojua jonka joka ilta saa siivota pois. Ehkä hommaan siihen niin suuren vaasin, että romut ei enää yksinkertaisesti mahdu koristamaan lipaston päällistä.
Makuhuoneessa on aika monta epäkohtaa. Sen sisustaminenkin on jäänyt aivan kokonaa. Pinnasänky siirrettiin sängynvierestä toiselle puolelle makuhuonetta, jotta minä ja lapsi molemmat nukkuisimme paremmin. Tämä onkin auttanut ja meillä on nyt, flunssakautta lukuunottamatta, nukuttu yöt kertaakaan heräämättä. Jee. Mutta eihän pinnasänky nyt oikein sovi tietokonepöydän viereen. Odotellaan siis lastenhuoneen valmistumista, jotta tämäkin sisustusmörkö häviää silmistäni. Pedin petaaminen on tänään jäänyt aivan tyysti ja enää en sitä edes viitsi pedata, sillä kohtahan sinne taas käperrytään uudestaan. Lapsen vaatekaapin päälle aina aikaajoin kerääntyy vanhoja, jo peneksi jääneitä vaatteita, jotka pitäisi kärrätä vintille odottamaan uutta kierrosta. Yllättävää kyllä, mutta ne saa aika kauan odottaa tuossa kaapin päällä. Ehkä otankin ne siitä suoraan käyttöön.
Eteisen matto oli väliaikainen ratkaisu syksyllä kun muutimme. Se väliaikainen ratkaisu vain edelleen sattuu olemaan meitä vastassa, joka päivä kun kotiin tulemme tai sieltä lähdemme. Sopivaa mattoa ei siis ole vielä tullut vastaan ja ihan kovin aktiivisesti en sitä viimeaikoina ole edes katsellutkaan. Seinällä oleva kenkäkaappi on edelleen kiinnittämättä seinään, joten sinne ei kenkiä vielä voi laittaa. Kaappi kaatuu päälle ihan ilman painoakin kun sitä hieman mennessään huitaisee. Hyvin ollaan kyllä tämä reilu puolivuotta selvitty ilman kenkäkaapin tilaa, mutta kun se siihen eteiseen on syksyllä laitettu, niin toivoisin kyllä, että sitä joskus voisi myös käyttää.
Sitten ehkä "noloin" epäkohta, joka tällähetkellä kodissani ottaa silmiini. Kuihtuneet ruusut maljakossa. Ne on siinä kököttäneet jo muutaman päivän. Pidän todella paljon kukista maljakossa, mutta olen ihan tolkuttoman huono/laiska korjaamaan kuihtuneita kukkia pois. Mikä siinä voi muka olla niin vaikeaa?! Tämä on siis hyvinkin yleinen näky meillä. Ehkä tähän on alkanut jo hieman tottumaan, sillä nykyään ne saa aika pitkäänkin olla tuossa pöydällä, ennenkuin oikeasti hermostun itselleni ja tuolle rumilukselle ja heivaan ne menemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti