Ruokaa!

Ruoka on ihanaa ja syöminen vielä ihanampaa! Itse en ole mikään masterchef, enkä ruoanlaitosta niin välitä, mutta perusruokaa osaan tehdä ja todella mielelläni kaikkea ruokaa syön :) I:n kanssa käymme aika usein myös ulkona syömässä ja nauttimassa hyvästä ruoasta. Odotankin jo, että pääsen vatsasta eroon ja pääsen syömään kunnon mureaa pihviä punaviinin kera. Ah! 

Meillä I on nyt dietillä. Kesäkuntoon! On mukava nähdä kuinka toinen pullistelee peilin edessä ja kertoo kuinka paljon vähemmän vaaka tällä kertaa näytti, kun itse pullistelee peilin edessä hieman erilaisin ajatuksin ja peilikuvin. Huoh! "Tää on vaan väliaikasta" -hoen itselleni. 

Meillä syödään yleensä aika suht terveellistä perusruokaa. Lämmin ruoka syödään päivittäin, jopa pari kertaa. I varsinkin on tarkka syömisistään. Toki herkutellaan ja minä varsinkin olen kova herkuttelija, mutta pääsääntöisesti yritämme syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä, liha on tärkeä osa meidän ruokavaliotamme ja minä syön yleensä aamuisin puuroa. Emme osta luomua, mutta suosimme suomalaista ja lähiruokaa, sekä vältämme huonoja rasvoja ja eineksiä. Vitamiineja ja hivenaineita saamme ruokavalion lisäksi vielä lisäravinteina. 

Olemme hiukan jo pohtineet myös tulevan lapsemme ruokavaliota, sitten kun maidosta ja vellistä päästään vähän tuhdimpaan tavaraan. Haluamme, että lapsemme ruoka on mahdollisimman monipuolista ja puhdasta (jos sellaista sanaa voi tänäpäivänä käyttää). Olenkin ajatellut, että tekisin pääosin kasvissoseet itse. Sokeri tulee olemaan meillä ehdoton ei! Herkutella voi muullakin tapaa, jos on tarvis. Varmasti väkisin jossain vaiheessa karkit ja muut sokeriset herkut tulevat kuviohin esim. päiväkodissa ja lastenjuhlissa, mutta ajatuksena on, että yritämme välttää sokerin mussutusta mahdollisimman pitkään ainakin alkuunsa.

Meillä kotona on lapsesta saakka opetettu, että kaikkea pitää edes maistaa. Ei voi tietää tykkääkö, jos ei maista. Eikös ole se jokin tutkimuskin tehty, että pitikö kymmen kertaa maistaa samaa ruokaa, ennen kuin voi oikeasti sanoa, että ei vaan maistu omaan suuhun. Tämän taidan ottaa käytäntöön myös omien lasten kanssa. Kyllähän lapsi on aika kaikkiruokainen ja avoin uusille mauille, mutta helposti vaan sanoo, että ei tykkää. Syöväthän he hiekkaa, kuraa, lunta ja jotkut jopa omaa kakkaansakkin. Luulis nyt aurajuustonkin menevän :) 

Myös ravintolassa syömisen haluaisin opettaa omille lapsilleni jo pienestä. Se miten ravintolassa käyttäydytään ja syödään. Ei ole ärsyttävämpää kuin ravintolassa ympäriinsä kiljuen juoksevat tenavat, jotka käyvät kyyläämässä muiden ruokailijoiden pöydissä, eivätkä yhtään mennessään väistä tarjoilijoita tai muita asiakkaita vaan he juoksevat vaan päin. Tästä tekee satatuhatta kertaa ärsyttävämpää se, että vanhemmat istuvat pöydässä eivätkä edes puutu lapsiensa käytökseen, vaan antavat heidän vapaasti käyttää koko ravintolaa leikkikenttänään. Ärr! Tottakai ymmärrän, että pienet lapset eivät välttämättä malta istua pöydässä kun aikuiset vielä syövät ja rupattelevat, mutta joku raja sillä juoksemisella, huutamisella ja leikkimisellä. Sitä voi tehdä myös niin, ettei se häiritse muita. Kyllä vanhempien pitäisi puuttua lastensa käytökseen ja seurata lastensa tekemisiä. Itse tarjoilijana olen nähnyt aikamoisiakin tapauksia ja kyllä joskus on oikein jäänyt suu auki ihmetyksestä, kuinka vanhemmat antaa lastensa ravintolassa käyttäytyä. Ompa joskus töissä täytynyt myös itse puuttua lasten tekemisiin kun vanhemmat eivät sitä ole tehneet. 
Yritetään muistaa huomioida ne kanssaihmisetkin!