I vaikutti jo heti alkuun mukavalta tyypiltä, mutta minua ei juurikaan kiinnostanut alkaa seurustelemaan kenenkään kanssa. Ja I:llä oli hieman samanlaiset ajatukset. Kunhan pidettiin vähän yhteyttä ja hengailtiin. Ei mitään vakavaa. Pikkuhiljaa kuitenkin I vietti enemmän ja enemmän aikaa luonani ja hammasharjamukiini oli ilmestynyt yhtäkkiä toinen harja. Eikä se tuntunutkaan yhtään hullummalta, itseasiassa oikein kivalta.
Tapaamisestamme oli kulunut noin 6 kuukautta, kun I ehdotti, että muuttaisimme virallisesti yhteen ja hommaisimme hieman isomman asunnon. Pieni kaksioni kyllä kieltämättä oli ehkä turhan pieni kahdelle. Ja niinpä me muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Saunalliseen kerrostalokaksioon vuokralle.
Seurustelua oli kulunut noin kahdeksan kuukautta kun I kosi minua. Tai mentiin kihloihin. Kuinka sen asian nyt sitten esittää. Varmasti joku ajatteli, että olipas se nopeaa toimintaa, mutta se tuntui meistä oikealta. Tiesimme mitä tulevaisuudelta haluaisimme. Halusimme samoja asioita ja mikä tärkeintä halusimme kokea ja tehdä ne asiat yhdessä.
Kolmenvuoden yhdessäolon jälkeen päätimme ottaa yhden vakavan askeleen eteenpäin. Yhteisen asuntolainan nimittäin. Ostimme ensimmäisen oman kotimme rivitalon päädystä järvenrannalta ja siellä olemmekin viihtyneet vallan mainiosti!
Tasan vuosi sitten, 08.02.2014, neljä ja puolivuotta yhteistä taivalta takana tahdoimme toisemme ja vannoimme ikuista rakkautta ylä- ja alamäissä loppuun saakka. Se oli unohtumaton päivä töydellisine juhlineen. Olin niin onnellinen!
5 ja puolivuotta ja fiilis on edelleen kuin vastarakastuneella! Ensimmäinen avioiliittovuosi takanapäin. Vuosi sitten vatsassa kutkutteli jännitys, nyt siellä kutkuttelee aivan jokin muu. Vai pitäisikö sanoa joku muu :)
Tämä kaikki tuntuu niin täydelliseltä. Olen aivan hulluna tuohon mieheen! <3
<3
VastaaPoista