Ollaan vihdoin koko porukka tervehdytty. Lyylin kuume kesti lopulta kuusi päivää ja tauti iski viimein myös I:hin. Hänkin on onneksi jo taudista parantunut ja palaa töihin. Yli kaksi viikkoa tässä onkin yhteensä sairasteltu. Mielestäni ihan tarpeeksi näin kerralla.
Kuumeen, nuhan ja korvasäryn takia meillä on ollut yöt lasten kanssa vaihtelevasti hieman levottomia. Välillä on öisin tarvinnut rauhoitella ja välillä on nukuttu hyvin aamuun saakka. Viimeisten kolmen yön valvomisten syynä ei enää kuitenkaan ole ollut flunssa. Ehkä se on puhkeava kulmahammas ja äidin kaipuu.
Eikan kanssa on taas tapeltu nukkumaan menosta. Niin päiväunille, kuin yöunillekkin. Hän vain raivoaa ja huutaa. Hiljaiseksi hänet saa kun istuu sängyn vieressä hiljaa, eikä koske häneen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän nukahtaisi. Hän saattaa vain katsella ja taistella unta vastaan. En haluaisi, että hän nyt oppii siihen, että vieressä istutaan, kun hän on aina ollut hyvä unille kävijä ja se on sitäpaitsi aika mahdotonta silloin kun olen yksin lasten kanssa kotona.
Eikka on myös alkanut heräilemään todella aikaisin ja selkeästi kesken unien. Jos hän kuudelta herää on häntä vaikea saada jatkamaan unia, mutta ei hän selkeästi ole tarpeeksikaan nukkunut kun kaikki kiukuttaa ja silmiä pitää hieroa. Muutamana yönä hän on herännyt ja raivonnut monta tuntia. Huutoon ei auta välttämättä mikään. Ei syli, ei viereen ottaminen. Hän huutaa ja kiukkuaa niin kauan kunnes väsähtää. Ja sehän saattaa kestää. Yhtenä yönä hän heräsi taas ja raivosi, mutta hiljeni syliin. Yhteensä 5 tuntia hän oli hereillä. Välillä huutaen, välillä jutellen ja välillä aivan hiljaa. Ihmeellisintä, että ei hän kovinkaan myöhempään kuitenkaan aamulla nukkunut. Eilen hän nukkui päiväunia puolituntia ja tänään saman verran, mutta vasta kuudelta illalla. Toivon todella, että Eikan uniongelmat johtuvat kulmahampaasta, joka on kyllä jo puhjennut, mutta vasta hieman pilkottaa ikenen läpi. Edellisen hampaan kanssa oli samanlaisia ongelmia.
Lyylin kanssa ensimmäistä kertaa meinaa olla myös levottomia öitä. Hän nukkuisi niin kovin mieluusti minun kyljessä kiinni, mutta sitten meillä on molemmilla niin kuuma, että se menee ihan häiläämiseksi ja vähän väliä heräilyksi. Vaikka hän olisi kuinka sikeässä unessa, hän herää heti, jos nostan hänet omaan sänkyyn puolen metrin päähän. Siitä mielensäpahoittaneena hän ei suostu rauhoittumaan kuin tissille ja taas hän on kyljessä kiinni. Lyyliä on myös joutunut nyt muutamana iltana hyssyttelemään uneen, mutta sen luulen johtuvan ihan vain yliväsyneisyydestä
Hohhoijaa. Nyt voin kyllä sanoa, että on hieman univelkaa. Vaikka tänään koko perhe herättiin vasta kymmeneltä, niin se ei juurikaan auta kun itse on yön vain torkkunut. Aamulla ihan säikähdin jo mustia silmäpussejani ja oli pakko niitä yrittää valokynällä peittää. Päivällä touhutessa väsymystä ei niin huomaa, mutta jos tilanne kotona jostain syystä hieman rauhottuu (päiväuniaika), niin jo väsyttää. Uni ei kuitenkaan tule, vaikka päiväunia yrittäisi nukkua.
Taapero taisi juuri nukahtaa. Siihen meni puolitoista tuntia ja iskän piti osa ajasta vieressä kököttää. Pienempi valvottaja se pötköttelee maha täynnä tuossa mun vieressä sängyllä ja leikkii käsillään. Jospa hänkin kohta nukahtaisi. Itse olisin ainakin ihan valmis sammuttamaan valot ja käymään nukkumaan toivoen, ettei ensi yönä tarvitse kenenkään valvoa.
Öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti