Juhlintaa ja piikkejä

Eilen juhlittiin Eikan syntymäpäiviä. Valitettavasti kaikki kutsutut eivät päässeet paikalle, mutta väkeä kyllä riitti siltikin. Tarjolla oli kahvin lisäksi karjalanpiirakoita, chili-tonnikalapiirakkaa Kinuskissan ohjeella, cocktailburgereita, pientä makeaa ja tietysti kakku. Vadelma-mascarponekakku suklaapohjalla. Ai nami! Kakkua koristi hieno potkuauto. Samanlainen, minkä Eikka sai kastelahjaksi isovahemmilta. Samainen potkuauto oli teemana myös yksivuotiskuvissa ja auto löytyi myös pienen miehen synttärikutsuista, jotka allekirjoittanut ihan itse askarteli. Huh. Ensivuonna jotain yksinkertaisempaa. 

Eikka oli juhlista innoissaan! Hän nautti kaikesta siitä huomiosta mitä sai ja iloisena taapersi juhlijoiden seassa. Tarjottavat kun iskettiin pöytään tuli Eikallekin kiire omalle paikalle syömään. Vähän cocktailtikkuja, riisipiirakkaa, popcorneja ja tottakai hieman kakkuakin piti päivänsankarin saada. Omat herkut kun oli syöty, tuli aika lähteä kierrokselle, jospa jonkun muun lautaselta vielä löytyisi evästä. Hieman tuli itku, kun äiti ei enää antanutkaan lisää kakkua, mutta onneksi uudet lelut piristivät ja herkut unohtuivat.

Eikka sai upeita lahjoja ja oli itsekkin innoissaan niistä. Lähinnä hän ymmärsi sen, että hänelle ojennettiin jotain omaan käteen, mutta sekös olikin oikein kivaa. Hymyssä suin hän kantoi paketteja. Paketeista ilmestyi mm. kengät, pyyhe, astioita, legoja, rakennuspalikoita, parkkihalli, jalkapallo, peltorit, pyjama, autoja ja jotain pientä muutakin. Uusilla leluilla on ollut kiva leikkiä ja niiden kanssa hän onkin viihtynyt pitkiä aikoja. Lahjaksi tuli myös jotain pienen omaan huoneeseenkin, mikä myös miellytti äitin silmää. Kummitäti näköjään tietää ;)

Kuva: Miia Juntunen @miiajuntunenphotography

Juhlat olivat kaikinpuolin onnistuneet ja viihtyisät. Tänään oli kuitenkin palattava lomaviikon ja juhlinnan jälkeen takaisin arkeen. Meillä arki alkoi niinkin ikävästi kuin neuvolakäynnillä, jossa Eikka sai kolme rokotepiikkiä. Yhyy. Oltiin kuitenkin Eikan kanssa molemmat reippaita, eikä itketty kovinkaan paljon. Äiti piti silmiä kiinni kun lasta pistettiin ja lapsikin sai mielensä takaisin hyvinkin nopeasti. Eikka oli kasvanut pituutta pari senttiä ja nyt hän on 76 cm pitkä. Painoa on himpun alle 10,5 kg. 

Mitään uutta tai ihmeellistä ei neuvolassa tälläkertaa tullut. Puhetta oli Eikan unitottumuksista ja neuvolan täti suosittelikin Eikan laittamista jo omaan huoneeseen nukkumaan, sillä yön uniset havahtelut luultavasti vain ovat lapsen tapa tarkistaa, että onhan äiti varmasti lähellä. Mitä aikaisemmin lapsen laittaa omaan huoneeseen, sen helpommin hän oppii nukkumaan yksin, eikä havahdu yöllä ja näin ollen lapsi itsekkin nukkuu paremmin. Meidän täytynee vain odottaa lastenhuoneen valmistumista. Remontti on siis aivan kesken vielä ja tässä on vielä paljon muuta touhua, ennenkuin sen kimppuun ehtii taas.

Huomenna saadaan kylään taas vauvaystäviä. Jipii! Tai suurin osahan porukasta on jo taaperoita, eikä mitään vauvoja enään. Täytyy aloittaa vauvakierros uudestaan. Mä olen jo hyvässä etumatkassa tässä.. Mites muut? :)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!