Pahimpia on aamut

En lukeudu niihin ihmisiin, jotka heräävät aamulla aikaisin ja pirteänä. En saa aamuisin mitään aikaiseksi ja uuteen päivään herääminen saattaa kestää helposti parikin tuntia. Meillä herätään tällähetkellä noin kahdeksalta aamulla. Siihen kyllä alkaa jo tottua, mutta kyllä joka aamu nostan lapsen kainaloon ja toivon, että hän torkkuisi kainalossa vielä edes vartin verran. Joinakin aamuina saatamme venyä ja vanua sängyssä melkein tunnin, ennenkuin nousemme. 

Aamupalat ei oikein koskaan maistu. Hereillä pitää yleensä olla ollut vähintään tunti, että voi harkita jonkinlaista evästä. Parhaita ovat aamupalat pitkän kaavan kautta, mutta sellaiset nyt on ihan todella harvinaisia tämän hetkisessä elämäntilanteessa. 

Meidän aamut Eikan kanssa on yleensä hyvin samanlaisia. Herätään suunnilleen aina samaan kellonaikaan ja kun jaksamme, siirrymme sohvalle ja laitamme telkkarin päälle. Vaihdamme vaipan ja leikimme ja pötköttelemme vielä hieman. Seuraavaksi sitten aamupala. Eikalle puuroa ja minulle jotain, mikä sillä hetkellä maistuu. Aamupalan jälkeen useimmiten leikitään päiväruokaan ja päikkäreille saakka. Tässä perus kaava. Aamuihin toki vaikuttaa menot, I:n työvuorot sekä äidin ja lapsen mielialat.

Lauantai aamu oli jokseenkin kiireinen. Vaikka heräsimme hyvissä ajoin ja pääsimme jopa sängystäkin ylös heti, niin silti tuli kiire kun lähdimme vauvauintiin. Aamupala, pakkaaminen, miljoona tarkastusta, että varmasti kaikki on mukana, lapsen viihdyttäminen kaiken häslingin keskellä, "Ainiin eväät mukaan!", "missä mun uikkari on!" ja tottakai kakkavaippa pitää vaihtaa kesken ulkovaatteiden pukemisen. No loppuviimein kuitenkin oltiin tosi hyvissä ajoin uimahalilla ja kaikki tarvittava oli muistettu ottaa mukaan. 

Sunnuntaina aamun (eli klo: 10-11) piti käynnistyä aamulenkillä, mutta koska taivaalta satoi vaakatasossa leipälautasen kokoisia lumihiutaleita, vaihtui lenkki pannukakkuaamupalaan kera mustikoiden, vaahterasiirapin, kahvin ja "lenkkiseuran". Ei kyllä yhtään hullumpi vaihtoehto sillä hetkellä ja aamukin muuttui ihanan makeaksi.

Maanantai aamu alkoikin sitten jo paljon arkisemmin puurolla ja kakkavaipan vaihdolla, sekä tutulla maanantaisella fiiliksellä. huono olo, kolottaa, ei jaksa ja väsyttää. Kaikki tuntui mälsältä ja harmaalta. Koko päivä kului samalla fiiliksellä ja lapsellekkin nousi kuume. jippijee. Onneksi illan lenkki piristi oloa ja mieltä,  samoin vauvantuoksuiset uutiset ystävältä. Lapsen kuumekkin onneksi jo laski hieman illalla.


Tiistai aamuna, eli tänään, olo oli jo aivan toisenlainen kuin eilen. Heräsin lapsen iloiseen nauruun ja aamu ei tuntunut lainkaan niin aamuiselta. Aamupuuron jälkeen vaunuttelimme aamukahville kahvilaan hyvän seuran kera ja aamupäivä kului nopeasti. Päivä alkoi siis hyvin ja jatkuu myös mukavasti. Tälläisiä aamuja ja päiviä voisi olla useammin.

Kesällä aamut onkin sitten ihan toinen juttu. Aurinkoinen ja lämmin kesäaamu on jotenkin taianomainen, sillä heti aamusta on jo sellainen olo, että tästä tulee hyvä päivä! Kesällä kahdeksan ei ole liian aikainen herätys. Kaikki johtuu aivan varmasti valosta, sillä sitä herää paljon pirteämpänä kun ulkona on jo valoisaa. Edes huonot yöunet eivät haittaa herätystä. Ehkäpä olen siis aamuihminen vain kesäisin ja iltaihminen ympäri vuoden.