Raskaana olevien naisten yksityisyys. Onko sitä?

Yksityisyyden rikkominen. Olen itsekkin varmasti monta kertaa sortunut siihen ymmärtämättä miltä se toisesta saattaa tuntua ja tajuamatta miten se ehkä saattaakin loukata toista. Olen ehkä udellut liian henkilökohtaisia tai arvostellut tajuamatta, että se voi olla toiselle hyvinkin henkilökohtainen asia. Nyt itse tässä tilassa olen ymmärtänyt, että itsestä ihan tavalliselta vaikuttavat kommentit, eivät välttämättä olekkaan toisesta mukavia. Ja olen myös huomannut, että joidenkin mielestä mahani ja tilani on yleinen ihmetyksen aihe ja kaikkien yhteinen juttu. NOT!

Mahan koskettelu. Ehkä se perinteisin tapa rikkoa toisen yksityisyyttä. Minusta on ihan ok, jos läheiseni koskevat siihen, mutta kun tuikituntemattomat täysin varoittamatta työntävät kätensä vatsalleni ja alkavat hieromaan sitä! Eivät edes kohteliaasti kysy, voisiko mahdollisesti kokeilla hieman, vaan nimenomaan sitä oikein taputellaan ja hierotaan kyselemättä. Lisäksi vielä lässytetään vauvalle jotain. Ärsyttävää.

Mahan arvostelu. "Maha on kasvanut", ihan ok, mutta "ompa se iso!" Tiedän sen mainitsemattakin ja oikeastaan se on aika inhottavaa kuulla. Vaikka toki kaikki tietää, mistä se mahan koko johtuu, mutta jollain tapaa se kuitenkin ehkä itseäni hieman loukkaa. Itse näen mahani kokoajan ja oma silmäni tottuu sen valtaisaan kokoon, eikä se minulle itselleni olekkaan niin iso. Ihan tavallinen. Sitten joku tulee ja päättää kertoa minulle, että kuinkas valtava se onkaan ja lause yleensä vielä jatkuu jotenkin niin, että sillä ja tolla on paljon pienempi vauvamaha kuin minulla. No kiva heille! 

Ulkonäköön liittyvät kommentit eivät tunnu kivoilta. Eihän ihmiset normaalistikkaan päin näköä arvostele toisen ulkonäköä, mutta miten se ei tunnu koskevan odottavia äitejä. Mahan koko on varmasti se  yleisin, mutta olen itse myös kuullut kommentteja siitä kuinka olen lihonut ja pöhöttynyt. Joo, mulla on kotona peili ja vaikka sitä välttelenkin olen myös itse huomannut asian ja kai se on ihan normaalia näin raskaana ollessa. En kaipaa kommentteja kaksaristani tai poskieni koosta.

Kyselyt lasketusta ajasta tottakai ovat aivan ok, mutta siihen kommentoiminen tyyliin "Ai vasta!" Ei kuulosta kovin mukavalta, varsinkin kun on itse aika kypsänä tähän olotilaan ja yrittää ajatella, että ei enää kauaa. Paras kommentti kuitenkin oli, kun kerroin, että vielä kahdeksan viikkoa olisi jäljellä, aivan täysin puolituttu nainen tokaisi että "ai vielä niin paljon, mä kun veikkasin että sä synnytät jo ihan kohta kun sun mahakin on tommonen!" Siis mitä!!?? Millainen?! Olisi ihmetellyt ihan itsekseen vain. 

Mahan arvosteluun liittyy vielä oma henkilökohtainen inhokkini; tyttö- vai poikavatsa. Ensinnäkin mitä väliä ja millä ihmeellä sen nyt siitä mahan muodosta voi päätellä. Joo ihan hauska juttu miettiä perheen ja kavereiden kanssa, mutta mä en todella halua kaupassa tutuntutuilta kuulla, että selkeästi tyttö tulossa. Varsinkin kun joka toinen veikkaa mahan perusteella tyttöä ja loput poikaa. 

Nyt kun omia ystäviäni on paljon samassa tilassa, tulee heidän kanssaan keskusteltua aika henkilökohtaisestikkin odottamiseen liittyvistä asioista ja minusta onkin kiva verrata omaa raskauttani muiden kanssa. Ja toki ekakertalaisena paljon olen kysellytkin, miten muilla on. Minusta itsestäni on helppoa ja luontevaa puhua heidän kanssaan asioista, mutta en ehkä halua kaikille tuttavilleni kertoa kuinka paljon paino on noussut ja perse levinnyt tai tuleeko rinnoistani jo maitoa. Älkää siis kyselkö ihan henkilökohtaisimpia tai älkää ainakaan loukkaantuko, jos en halua vastata.

On toki mukavaa kun ystävät, läheiset ja jopa tuntemattomat huomioivat ja kyselevät kuulumisia ja vointia. Sitä kun voi udella myös kohteliaasti ja hienostuneemmin. Se lämmittää mieltä :) Mutta on päiviä, jolloin en kaipaa minkäänlaista komenttia keltään. Joinakin päivinä on selvästi herkempi, kun taas jonakin päivänä tuntuu, että mikään ei voisi loukata. Meitä kun on vielä niin monenlaisia odottajia. Jotkut saattavat olla koko raskauden ajan erityisen herkässä tilassa, eikä varmaankaan silloin halua kuulla muiden mielipiteitä tai neuvoja. Olen lukenut naisista, joille raskauskilojen kertyminen on täysin kamala ja ylitsepääsemätön juttu. Mainitseppa tälläiselle vahingossa hänen leventyneestä lantioistaan ja nakkisormistaan. Ja mitenkäs se ulkomaalainen malli, jonka vatsa oli niin pikkuinen ennen synnyttämistäänkin, että hyvä että edes huomasi hänen odottavan. Sitä sitten ihmiset kommentoivat, että kun se ei syö mitään ja se vauvakin kuolee kun on noin pieni maha. Hohhoijaa.

Nämä ovat siis omia mielipiteitäni ja asioita jotka minua rassaa. 
Itse kuitenkin kirjoitan raskaudestani myös tänne blogiin, joten olen kyllä aika avoin tämän kokemuksen suhteen. Pienet jutut vain hetkittäin ärsyttävät, mutta varmasti on niitäkin odottavia äitejä, jotka eivät halua odotuksestaan tehdä minkäänlaista numeroa ja mielellään eivät välttämättä halua asiasta edes keskustella. Pitää yrittää muistaa myös se, että jos itselle jokin asia on ok, ei se välttämättä toiselle ole ja toisinpäin. Tuskin kukaan tahalleen heittää hölmöjä kommentteja tai loukkaa toista. Välillä varmasti on vaikea asettua sen toisen näkökulmaan, eikä todella voi tietää mitä taustalla on. Eikä aina ihan loppuun asti ajattele mitä sanoo tai tekee. Täytynee siis myös itse yrittää muistaa tämä asia ja yritän olla möläyttelemättä ja utelematta liikaa. Ja yritän muistaa senkin, että kukaan ei varmasti tarkoita mitään pahaa kommenteillaan, yleensä päinvastoin :)