Se alkais nyt sitten virallisesti ylihuomenna. Mä olen kyllä tästä kotona olemisesta saanut ihan tarpeekseni jo tän kymmenen viikon aikana. Hyvin on siis jo kerennyt valmistautumaan vauvan tuloon. Pinnasängyn kasailua ja perusteellista suursiivousta suunnittelin vielä ennen laitokselle lähtöä. Sitten sitä olisikin aika valmista. Outoa ajatella, että menen takaisin töihin vasta ensivuonna. Yhyy! Mulla kun on nyt jo ikävä sinne. Olen kyllä luvannut olla tarvittaessa käytössä myös äitiysloman aikana ja toivonkin, että tarve välillä tulee. Hih! :)
Tämä virallinen äitiyslomahan kertoo siitä, että ei enää kovinkaan montaa viikkoa pitäisi yhtenä kappaleena olla. Odotan kyllä jo malttamattomana että saan vauvan syliini ja pääsen pötsistä eroon. Odotan sitä, että kankeus ja särky loppuu, saan sukat jalkaan hengästymättä, pääsen sohvalta ylös ilman ähinää, ei närästä, ei okseta ja pääsen edes normaalille kävely lenkille! Liikkumista on todella kova ikävä ja haluaisin jo päästä palauttelemaan kroppaa mahdollisemman normaaliin ulkomuotoon. Pullukkana oleminen alkaa riittää. Ainakin nyt tuntuu siltä, että motivaatiota löytyisi vaikka maratoonille. Katsotaan nyt sitten kuinka motivaatio säilyy ;)
 |
| Rv 20 ja Rv 34 |
Intopiukeena seuraa ja odottaa kun viikot vähenee, mutta samalla jännitys synnyttämisestä on alkanut hiipimään ajatuksiini. Pahimmat pelot ovat käyneet mielessä ja ovat saaneet herkistymään. Enää tässä vaiheessa ei ehkä pitäisi lukea mahdollisista riskeistä. Olen yrittänyt rauhoittaa mieltäni ajatuksella, että ei se voi niin kamalaa ja ylitsepääsemätöntä olla, sillä ihmiset tekee sen jopa useampaan kertaan. Toivon tottakai, että kaikki menisi hyvin ja kävisi "helposti". Kivunlievityksiäkin olen miettinyt ja vertaillut. Tuntuu hankalalta miettiä sellaisia asioita, kun ei oikeastaan yhtään tiedä mitä on vastassa ja mikä toimii mitenkin itsellä. Kuitenkin tässä vielä ollaan ihan suht luottavaisin mielin menossa synnyttämään.
Siskon tyttöni Lounan (kohta 7v.) kanssa keskustelin vauvan nimestä. Hän nauroi muutamalle ehdotukselleni ja muutamaa nimeä hän ei ymmärtänyt ollenkaan. Hän ehdotti, että jos vauva on tyttö, voisi hänen nimensä olla Ruusunnuppu. Heh! Poikien nimiä hän ei kuulemma oikein tiennyt. Kauheen hankalalta tuntuu koko nimi asia. Pojalle nyt aika selkeet vaihtoehdot on jo hahmottunut, mutta tytölle ei kyllä oikein tahdo löytyä edes selkeitä vaihtoehtoja. Toivottavasti vauvan näkeminen sitten helpottaisi valinnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti