Potuttaa!

Näinhän tässä kävi. Niinkuin vähän pelkäsinkin. Sairasloma. Ja kun niin iloisena palasin just lomalta töihin ja normaaliin arkeen. Olin jo niin odottanut sitä! Selkä ei vaan nyt kestä tuota seisoskelua ja kantamista ja lisäksi muutama ennenaikainen supistus tähän päälle, niin lääkäri määräsi pakko lepoa ainakin aluksi. 

Tämäkin piti oppia sitten ihan kantapään kautta! Ei voi höllätä yhtään, ennekuin vasta tulee itku ja parku ja on jo ihan pakko! Harmittaa ja ärsyttää aivan vietävästi! Olen jopa hieman pettynyt. Olo on vähän sellainen, että "näin heikkoko mä olinkin". Ajattelin niin olevani sellainen äiti, joka vielä viikkoa ennen synnytystä rehkii salilla ja heti synnytyksen jälkeen hölkkäilee vaunujen kanssa kevätauringossa. Toivon todella, että tää on jokin vaihe vaan ja menee pian ohi. En ihan vielä haluaisi jäädä kotiin odottelemaan vauvan tuloa. Päähän siinä hajoo!

Vaikkakin ärsyttää kovasti ja todella olisin mielummin töissä kuin kotona, on se vaan pakko myöntää itselle, että nyt ei enää taida kyetä. Pakko levätä ja ottaa rauhassa. Vauvan ja minun terveys on nyt laitettava etusijalle. Työnantajani sanoja lainaten; "Yhtään ei saa riskeerata maailman kalleinta asiaa <3" 

Että nyt sitten vaan tekemistä keksimään..