Ommellen

Mä sitten päätin alkaa ompelemaan! Ekaa kertaa yläasteen käsityötuntien jälkeen. Ja ensimmäisenä halusin tehdä "Ernestille" hupparin. Varmaan olis voinut helpommastakin aloittaa, mutta empäs aloittanut :)  

Ajatus iskostui päähäni ystävän luona kyläillessä, kun hänen äitinsä esitteli ostamaansa kangasta, josta tulisi mummin mussukoille housut. "Hitsi kun osais itsekkin!" No miksen osais ja ainakin voin opetella!

Tarvitsin kangasta. I:n veljen vanha, risainen huppari oli lojunut meidän kaapissa jo monta vuotta. (Minä sitä joskus kylmissäni olin lainannut). Paksu college kelpasi juuri sopivasti tähän tarkoitukseen. Uusio käyttöön siis! Kävin kirjastossa etsimässä käsityölehtiä ja sopivia kaavoja. Jouduin oikein uuden kirjastokortinkin hommaamaan tätä varten. Milloin lie viimeksi käynyt kirjastosssa. Muutama Ottobre lehti lähti mukaani ja suunnistin äidin luo. Kaavojen piirtäminen sujui vielä suht helposti, mutta ompelemisen kanssa tarttikin sitten jo äidin apua. Muutama harjoitusommel ja sitten kädet syyhyten leikattujen kankaanpalojen kimppuun. Jännittävää! Äiti opasti mitä ja miten ja missä järjestyksessä. 

Iskäkin tuli jo tuumailemaan viereen ja alkoi kaivelemaan kaappien kätköistä minulle omaa ompelukonetta. Huoltoa se kai vaatisi, mutta muuten kai toimiva Eva vuodelta -65. 

Kyllähän se ihan hupparia muistuttaa! En taidakkaan ihan niin poropeukalo ollakkaan :) Kiitokset äitille! <3 Saattaa olla, että tästä ei ihan näin hyvä olis tullut ilman apua ;)

Nyt etsimään uusia kaavoja ja uusia kankaita!