Mopsi

Minut haastettiin facebookissa koirahaasteeseen. Koirasta pitää laittaa kuva viiden päivän ajan, mutta minäpä toteutankin haasteen nyt täällä blogin puolella kertomalla hauvastamme ja jakamalla arkistojen aarteita.

Meidän Mopsilla on muuten synttärit sunnuntaina. 6v. <3

Mopsipoika tuli minulle 7 viikon iässä. Viidestä pennusta vilkkain sulatti sydämmeni heti!  Kun kävin pentuja katsomassa, roikkui tuleva koiramme housujen lahkeessani kokoajan, eikä irrottanut otettaan. Kai se halusi matkaani :) Pentu oli nopea oppimaan tavoille ja tuhojakin teki todella vähän.

Vilkkaus ei todella ole hävinnyt! Lähes sokea koiramme ei ole näkövammaudestaan huolimatta juurikaan hidastanut vauhtiaan. Kotona kylläkin laiskottaa ja väsyttää ja lempi paikka onkin päivisin sohva (kuorsaus vaan kuuluu), mutta kun joku uskaltautuu kylään tai kun itse lähdemme Mopsin kanssa jonnekkin, on hänessä virtaa kuin pentukoirassa. Villiä menoa! Välillä törmäillään seiniin ja huonekaluihin, mutta se ei tunnu haittaavan.

Mopsi on todella itsepäinen ja oikea jyrmy välillä. Jos hän ei jotain asiaa halua tehdä hän ei sitä tee. Joskus koiran saa väkisin kantaa pihalla pissalle. Yleensä näin käy myöhään illalla tai kovalla pakkasella. Tai jos hän lenkillä päättää, että ei enää kävele kuin kotiinpäin ei auta kuin kääntyä. Hän ei nimittäin liiku. Ei vaikka kuinka väkisin kiskoisi. Mopsi kyllä todella näyttää luonteensa. Hän on kova komentamaan, varsinkin kun lenkin jälkeen ruokakuppiin pitäisi saada heti apetta. 

Hellyyden- ja huomionkipeä koiravauvamme on. Hän on mieluusti sylissä ja rakastaa kehuja ja huomiota. Hän nukkuu vieressämme ja itkee sängyn vieressä vaikka koko yön, jos häntä ei ota viereen. Sokeaksi tultuaan läheisyyden tarve on selkeästi Mopsilla lisääntynyt. Nukkuakkin pitää aivan kylkikyljessä.

Ruuan lisäksi Mopsi rakastaa tyynyjä. Sohvalla hänen on kaadettava sohvatyyny ja aseteltava itsensä siihen sopivasti. Välillä muka itse pitäisi siirtyä, jotta sohvaperuna saa tyynynsä. Sängyssä joudun jakamaan oman tyynyni hänen kanssaan ja hänellä on myös oma pieni tyyny, jota hän on pennusta asti kantanut mukanaan. Iltaisin hän hakee tyynyn omasta pedistään olohuoneeseen ja rauhoittuu sen kanssa lattialle. 

Mopsi on meille enemmän kuin koira. Hän on tärkeä perheenjäsen, jota ilman olisi välillä aika tylsää ja yksinäistä! <3

Niin ja pitää vielä esitellä tämä upea kuva, jonka ystäväni sisko piirsi meille. Se on aivan Mopsimme näköinen ja se on ihana! 

Kukkakin näköjään kuihtuu..