Olen aika tempperamenttinen luonne. Mutta ihmettelen suuresti, että se piirre minussa ei raskauden myötä ole lisääntynyt tai korostunut. Päinvastoin! Olen ollut yllättävänkin hyväntuulinen, jopa normaalia paljon hyväntuulisempi koko tähänastisen raskauden ajan. Myös huonovointisena ja väsyneenä. I on tästä varmasti mielissään :)
Mutta herkempi minusta selvästi on tullut. Joululaulut saivat yhtenä päivänä minut herkistymään ja elokuvat ja sarjat tulee katsottua kyynelien valuessa poskilla. Ehkä älyttömintä on ollut pillahtaa itkuun katsellessani Jyrki Sukulan kuppilat kuntoon-ohjelmaa. Itku tuli ihan vain siiitä syystä, että minusta oli todella onnellista kun he sitten avajaispäivänä saivat ravintolan täyteen asiakkaita. Voi moro!
Herkempi olen muutakin kuin telkkaria katsellessa. Huomaan ottavani välillä ihan pienetkin asiat hyvin henkilökohtaisesti. Kritiikki on kirosana. Tälläistä ongelmaa minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Koen jotenkin heti olevani huono ja ehkä hivenen loukkaannun. Yleensä tämä tunne on kyllä mennyt nopeasti ohi ja unohtunut, mutta muutama asia on jäänyt mietityttämään. Onkohan oma käytökseni muiden silmissä muuttunut vai kuvittelenko itse vain?
Herään paljon helpommin kaikkeen. Uni onkin ollut aika pätkittäistä. Viimeiset kaksi yötä I ja mopsi ovat olleet poissa ja olen saanut nukkua yksin. Enkä ole herännyt edes vessaan! Olen nukkunut todella sikeästi. Syytän tästä kyllä mopsia. Hän itkee yöllä viereen ja sängyssä vaihtaa asentoa "kevyesti" päälläsi pomppien ja kylkeen rojahtaen. Ennen se ei ole häirinnyt millään tavalla.
Vaikka tilanteen tiedostankin, en voi itkulle, herkkyydelle tai ajatuksilleni mitään. Ihan kuin ne eläisivät välillä ihan omaa elämäänsä ja niihin on itse vaikea vaikuttaa. Olen toki onnekas, Voisihan hormonit vaikuttaa mielialaan vielä paljon pahemminkin. Jatkuva kärttyisyys ja alakuloisuus eivät olisi mukavia seuralaisia. Mielummin itkeskelen vähän kaikelle kuin olisin jatkuvasti vihainen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti