Puolivuotias

Lyyli on salakavalasti kasvanut "isoksi vauvaksi". Kuusikuukautisen mitat neuvolassa olivat     6 510 g ja 66,7 cm. Ei näillä mitoilla kyllä voi kovin suureksi kehua, mutta minun silmissäni vauva on jo "iso tyttö".  

Lyyli on tosi vähän vielä syönyt kiinteitä ruokia. Nyt on pari viikkoa syöty iltapuuroa ja silloin tällöin on maisteltu kasvis- tai hedelmäsoseita. Maito on onneksi riittänyt hyvin ja imetys on sujunut ongelmitta. Puolivuotiaalle kuitenkaan ei maito enää riitä, vaan on lisäksi saatava hieman vahvempaakin vatsan täytettä. Kolme kertaa päivässä on neuvolan ohjeiden mukaan nyt syötettävä kiinteää. Lounas, välipala ja iltapuuro. 

Lyyli on edelleen tyytyväinen ja hymyileväinen tyttö, joka juttelee paljon. Hän ottaa rennosti, eikä hätkähdä pienestä tai säikähdä uutta. Hän ei valita pienestä, mutta kun joku joskus todella harmittaa, niin sen kyllä sitten kuulee kaikki. Lyyli on alkanut jostain syystä vierastamaan silmälasipäisiä ihmisiä ja hetkittäin on ollut pientä eroahdistuksen tyylistä ilmassa. Pääsääntöisesti kuitenkin hyvin tyytyväinen tapaus. Lyyli viihtyy sylissä, sitterissä, lattialla, sohvalla, syöttötuolissa, uima-altaassa, saunassa, rattaissa, autossa... eli siis käytännössä missä vain.

Lyyli nukkuu kahdet päiväunet. Ensimmäiset unet on pidemmät, noin 3-5 tuntia ja toiset lyhyemmät 1-2 tuntia. Yöt menee kahdella syönnillä tai jos iltapuuroa on syöty reipas annos, niin saattaa yksikin ruokatauko riittää. Lyyli ei nukahda syliin tai tissille enään lainkaan, vaan haluaa itse rauhoittua vaunuihin tai sänkyyn. Vauvalla on hyvät unenlahjat. Ainakin vielä. 

Lyyli kääntyy vatsalleen ja pyörii napansa ympäri. Hän seurailee todella tarkasti ympäristöä ja tarttuu tiukasti kaikkeen, mistä kiinni saa. Hyppykeinua olisi tarkoitus kokeilla, sillä Lyyli jo jäntevästi varaa painonsa jaloilleen. Lyyli pitää erityisesti uimisesta ja isoveljen hassutteluista. Veikka saakin makeimmat naurut. Nyt Lyyli on alkanut kutisemaan ja kutittelu se vasta naurattaakin. Mikään ei ole ihanampaa kuin oman vauvan nauru.

Lyylin kanssa on ollut todella helppo ensimmäinen puolivuotta, mutta olen jo oppinut, että kaikki voi muuttua vaikka yhdessä päivässä. Nautin siis nyt tästä ihanasta, hymyilevästä, vauvan tuoksuisesta, pienestä rakkaasta, sillä hän varmasti vielä joskus osaa olla hetkittäin myös vähemmän hymyileväinen ja tyytyväinen. Puolenvuoden päästä tämä minimuija on jo taapero ja menokin on varmasti sen mukainen.