"Lyyli"

Pieni neiti on nyt noin neljän viikon ikäinen. Hän on kasvanut lähes kilon verran kotiinlähtö painosta, mutta vieläkin hän tuntuu, ja onkin kyllä, niin kovin pieni.

Pieni ja pippurinen sanoisin. Luonnetta löytyy ja tyttö osaa kyllä ilmaista kun jokin asia mättää. Pään lisäksi koko vauva hehkuu iloisen punaisena kun hän karjuu ruokaa tai märkää vaippaa, eikä huuto hellitä, ennen kuin on asia korjattu ja neiti päässyt mieleiseensä asentoon syliin. Pääosin vauva on kyllä todella tyytyväinen, eikä itkeskele turhaan. Vatsan väänteet välillä kiukuttaa, mutta onneksi ei siinä määrin ole joutunut niistä kärsimään, kuin esikoinen aikoinaan. Toivottavasti niin pahoja väänteitä ei typylle tulisikaan.

Joinain päivinä Lyyli on pitkiä pätkiä hereillä, kun taas toisena päivänä hän saattaa herätä vain syömään. Hereillä ollessaan Lyyli kaipaa seuraa ja hälinää ympärilleen. Hänen kanssaan pitäisi mielellään seurustella, mutta sylin lämpökin kelpaa. Yksin hän ei tietenkään viihdy. Lyyli on kyllä varmaan jo vatsassa ollessaan tottunut meteliin, sillä hän ei juurikaan äänistä hätkähdä ja nukahtaakin paremmin kun on taustameteliä. Myöskään isoveljen, välillä rajutkin, hellyyden osoitukset, eivät enää neitiä juurikaan haittaa. Ehkä hän tottui siihenkin jo masussa, kun veli hyppelehti äidin vatsan päällä.

Minkäänlaista päivärytmiähän ei kuukauden ikäisellä vielä ole. Yön ja päivän meillä molemmat lapset ovat kuitenkin tajunneet heti synnyttyään, eikä öisin ole tarvinnut kukkua vauvojen kanssa. Lyylikäinen käy yöunille yleensä 9-10 välillä ja nukahtaa yleensä tissille. Jos iltapalasta on kulunut yli tunti, niin monesti herätän hänet vielä syömään, ennen kuin itse menen nukkumaan. Lyyli syö yöllä kerran tai joskus kaksi. Pisimmillään hän nukkuu 7 tuntia ennen kuin herää ekan kerran syömään ja sitten seuraava syönti on noin 2-3 tunnin päästä siitä. Aika mahtavaa kyllä, eikä yhtään haittaisi, jos meininki jatkuisi samanlaisena tulevaisuudessakin.

Lyyyliä odottaessani kuvittelin mielessäni hänen näyttävän veljeltään; Kalju ja kippurainen nyytti, tummilla silmillä, isänsä nenällä ja äitinsä korvilla. Ja mitä sieltä putkahtikaan! Tummatukkainen kaunotar, tumman sinisillä silmillä, isänsä korvilla ja äitinsä nenällä. Ei yhtään sen näköinen kuin odotin, mutta heti kun näin hänet, tunnistin hänet kyllä meidän lapseksemme. Ja kyllä, hän on silti aivan isoveljensä näköinen, mutta vain tyttö versio hänestä.

Sunnuntaina Lyyli saa nimen. Eilen vihdoin päätettiin se nimi. Ollaan kyllä nimivaihtoehdoista oltu samaa mieltä, eikä erimielisyyksiä ole tullut. Jotenkin kuitenkin oli hankala päättää, mikä vaihtoehto olisi paras. Onhan kyseessä kuitenkin aika iso ja lopullinen päätös, joten jospa se sen takia meni niin miettimiseksi. Blogissa tyttö kulkee kuitenkin nimellä Lyyli.