Kamalan ihana raskaus

En valitettavasti kuulu niihin naisiin, jotka kokevat raskauden tuoman hehkun ja tuntevat itsensä kauniiksi ja elinvoimaiseksi. En myöskään lukeudu niihin naisiin, joille raskaus on vain iso vatsa ja lisääntynyt virtsaamisen tarve. Minä kuulun niihin naisiin, joita varjostaa koko raskauden ajan epämukavat kivut, säryt ja huono-olo. 

Vaikka kuinka ihanaa onkin odottaa vauvaa ja  tuntea pienen ihmeen elämää sisällään, ei se silti tarkoita sitä, että raskaana olo olisi mukavaa. Ei vaikka kuinka haluaisi, niin olostaan on vaikea nauttia kun sattuu, särkee, oksettaa ja väsyttää.

Paino on alkanut nousta ja sen kyllä huomaa. Jalat muistuttavat sähkötolppia ja sormet prinssinakkeja. Silmät vielä näkyvät poskien takaa, mutta syyskuussa tilanne saattaa olla toinen. Nestettä kertyy, eikä siihen tunnu auttavan mikään. En kovinkaan innoissani odota, miltä peilikuva näyttää loppuraskaudesta.

Maanantaina kävin lääkärissä ja oikeastaan ihan synnärillä saakka, sillä kärsin todella kovasta vatsakivusta, polttavasta selkäkivusta ja napakoista, kipeistä supistuksista. Kivut olivat hyvinkin verrattavissa synnytyskipuihin ja todella jo ehdin säikähtää. Onneksi kuitenkin selvittiin vain sillä säikähdyksellä. Kipujen syytä ei vielä tiedetä, mutta epäilivät virtsakiviä, joiden aiheuttama kipu sai aikaan myös voimakkaita supistuksia. Vauvalla on siis kaikki onneksi hyvin ja minäkin selviän tästä. 

Lääkärissä todettiin myös, että kohdunsuu oli hieman pehmentynyt, vaikka on vielä onneksi napakka. Kohdunkaulaa oli reippaasti vielä jäljellä. Vauva sijaitsee todella alhaalla ja siksi yhdessä runsaiden supistusten takia on olemassa riski, että vauva humpsahtaa synnytyskanavaan jo aikaisessa vaiheessa, niinkuin veljensäkkin  (rv33). Tälläkertaa vain paikat eivät taida olla yhtä "timmissä" kunnossa kuin ensimmäisellä kerralla, joten itse synnytys saattaisi käynnistyä tälläisestä humpsahduksesta. Siksi lääkäri olikin sitä mieltä, että töihin ei ole enään mitään asiaa ja olisi otettava rauhallisesti loppuun saakka.

Olo on jo nyt käynyt ajoittain aika tukalaksi ja vielä olisi viimeinen kolmannes jäljellä. Huh. Vauva siis sijaitsee alhaalla ja sen todellakin huomaa. Se painaa ikävästi alavatsaa ja eritoten virtsarakkoa. Liitoskivut ovat välillä julman kipeitä ja selkäjomotukset häiritsevät unta. Vatsa ahdistaa ja on tiellä. Kenkiä laittaessa närästää voimakkaasti ja välillä on oksennus suussa asti. Hetken jo ehdin luulla ja toivoa, että tämä raskaus olisi edellistä helpompi, mutta pahoin pelkään, että tämä saattaa ollakkin entistä vaikeampi.

Toivottavasti olo ei pahenisi enään kovin paljon, jottei kesä menisi ihan mönkään. Haluaisin kuitenkin jaksaa leikkiä ja touhuta Eikan kanssa muuallakin kuin kotisohvalla. 

Kypsyttelyä