Kevättä kohti

Kuralätäköt ja loskalumi ei tänään vaunulenkillä harmittanut yhtään. Päinvastoin! Se tietää sitä, että kohta on kevät ja kevään jälkeen heti perään kesä. Lenkillä olisi pitänyt olla myös aurinkolasit, koska niin mukavasti aurinko killitti suoraan silmään. Se paistaa myös suoraan ikkunasta sisään, eikä anna yhtään armoa. Yäk. 

Alkuviikko on kulunut rauhallisesti pienen palovammapotilaan kanssa. Eikka poltti oikean kätensä kolme (ja puoli) sormea ja osan kämmenestään tarttuessaan kuumaan hiilihankoon. Onneksi palovamma oli vain ensimmäisenasteen vamma, vaikka silti kyllä hurjan näköinen suurine vesikelloineen. Ollaan annettu pojalle särkylääkettä ja aina hänen nukkuessaan laitettu paksulti sinkkivoidetta käteen ja puuvillalapanen päälle. Kyllä hän jo kädellä tarttuu ja konttaaminenkin sujuu, mutta edelleen hän sitä kuitenkin hieman varoo, eikä mieluusti anna käteen koskea. Voi pientä raukkaa. Käy niin sääliksi toista. Toivottavasti paranisi pikimmiten.

Ainiin! Meillä on muuten otettu ensiaskeleet. Ihan olen unohtanut asiaa täällä hehkuttaa. Viikko sitten keskiviikkona Eikka otti kaksi hyvin pientä ja huteraa askelta ennenkuin kaatui syliini. Niin hieno hetki ja poika oli itsekin innoissaan asiasta. Seisominen ilman tukea alkaa kokoajan sujua paremmin ja ehkä se käveleminenkin siitä sitten lähtee sen myötä. Tosin mikään kiire ei ainakaan äidin mielestä vielä olisi. 

Maanantaina olin tuntevinani pientä kutkuttelua vatsassa. Istahdin alas ja oikein keskityin tuntemukseen, joka kesti hetken aikaa. Eivät ne mitään muutakaan voineet olla, mutta en silti uskaltanut olla varma. Tiistai iltana tunsin saman uudestaan ja siis kyllä, aivan varmasti oli vauvan liikkeitä. Hämmästyttävää! Eikasta muistaakseni liikkeet tuntui ensimmäisen kerran viikolla 18 ja viikolla 21 ne tuntui käteen. Olen kyllä lukenut, että toisessa raskaudessa yleensä äiti tuntee ja tunnistaa liikkeet jo aikaisemmassa vaiheessa, mutta että jo viikolla 13.

Naistenpäivä oli meillä ihan tavallinen tiistai. Mies oli aamun töissa ja minä illan. Naistenpäivä tulppaanit ostin ihan itse itselleni ja niitä ihastelin pöydällä auringonvalossa ja samalla katselin kuinka vesi tippui räystäistä. Pieni sisustuskärpänen taisi puraista niinkuin aina keväisin yleensäkkin. Nyt olisi kotiin saatava hieman värejä, mutta ei missään nimessä liikaa. Jotain kevyttä ja luonnollista. Keltainen on tällähetkellä yksi suosikkivärini, sitä siis luultavasti.