Hulinaa

Kartanossa on riittänyt normaalia enempi hulinaa viimeisten kolmen päivän aikana. On käynyt paljon vieraita kylässä ja meidän kummityttömme, siskoni nuorimmainen, on ollut meillä päivät hoidossa ja keskiviikkona hän jäi vielä yökyläänkin. 2,5 vuotias reipas tyttönen on ollut viihdyttämässä Eikka serkkua ja auttamassa vauvan hoidossa.  "Ounou, Eikka itkee!" On ollut yleisin hokema ja tuttia on kiikutettu jokeltelevan lapsen suuhun. Tai jos Eikka ei pidä mitään ääntä, häntä kuulemma aina silloin väsyttää.

Eilen kävi kylässä myös toinen kummityttöni kolmen isoveljensä kanssa. Pieni, puolivuotias, neiti oli iloinen ja ryömi tyytyväisenä lattialla poikien hurjastellessa ralliautolla hänen ympärillään. Olikin jännä juttu kun pojat hoksasivat, että meidän takapihalla on junarata ja kun siitä kulkee oikeita juniakin. Kolme päätä oli pällistelemässä ikkunassa, kun taajamajuna huiteli ohitse. Äiti  katsoi pojilleen aikataulusta myös seuraavan junan ja sitä menimmekin odottelemaan pihalle. "Koska se juna oikein tulee?" Ja tulihan se kun malttoimme hetken odottaa.

Viikko onkin kulunut todella nopeasti. Juurihan oli maanantai ja me kävimme katsomassa kolmen vuorokauden ikäistä pientä prinsessaa. Eikan kummitäti ja hänen puolisonsa saivat esikoisensa. Ihana tytöntyllerö! <3 En kestä! Sellainen pieni nyytti, joka tuoksui taivaalliselle. Niin täydellinen. Eikka vaikutti jo ihan isolta pojalta siinä pienen myttysen vieressä, eikä voinut uskoa, että vajaa puolivuotta takaperin meillä oli yhtä pieni nyytti sylissämme. Tai oikeastaan vielä melkein kilon verran pienempi. Nyyh. Eilen tämä uusi vauva äitinsä kanssa kävivät viihdyttämässä meidän iltaamme. Vauvakuumeeni vaan yltyy tälläisistä ihanuuksista ympärillä! Vaikka vauvahan tuo meidänkin rakkaus vielä on <3

Tuliaisia pienokaiselle.

Eikka lähteekin lauantaina ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa hoitoon ja vieläpä oikein yökylään saakka. Huh! Kuinkahan mä tästä selviän? Tähän mennessä taitaa olla 4-5h pisin aika, jonka olen lapsesta ollut erossa ja sekin on tainnut tapahtua ihan kaksi kertaa. Tänä aamuna meinasi jo harmittaa ja ajattelin perua kaiken, kun en kestänyt ajatusta, että vauva ei olekkaan kotona. Haha! Vähän säälittävää. :D Lapsi kyllä varmasti pärjää mainiosti ja aloitettuamme iltapuuron ovat yösyötötkin vähentyneet ja välillä riittää vain yksi syöttö yöllä. Pakko kyllä myöntää, että on kiva päästä viettämään iltaa ystävien seurassa ilman, että tarvitsee viihdyttää pikkumiestä saman aikaisesti. Ja mukavaa, että pääsemme I:n kanssa molemmat lähtemään. Kiitos siskoni! Saattaa olla, että aamulla on jo kiire hakea murunen takaisin kotiin. :)