Paska mutsi

Kuinka me kaikki sitä olemmekin aina välillä. Joskus omasta mielestä, joskus jonkun läheisen mielestä, jopa tuntemattomien mielestä ja välillä varmasti myös lastemme mielestä. Ainakin tyhmiä äitejä. 

Niin montaa sorttia kun on erilaisia lapsia on myös erilaisia äitejä. Jokaiselle äidille ja lapselle muotoutuu yhteys ja side, mikä varmasti on hyvinkin yksilöllinen. Äiti jos joku tuntee lapsensa, tietää tämän tarpeet ja osaa hoitaa niitä juuri omalle lapselleen oikealla tavalla. Jokainen äiti on paras äiti omalle lapselleen. 

Aika usein, varsinkin netin keskustelupaltoilla, törmää siihen kuinka äidit arvostelevat ja suoraan anonyymeinä haukkuvat toisiaan. Yhden lapsen vanhemmat ovat itsekkäitä ja jos lapsia on useampi on sekin väärin, koska silloin joku lapsista kärsii huomion ja rakkauden puutteesta. Välillä kyse ei ole mistään sen vakavammasta kuin vaikka siitä nukkuuko lapsi peiton kanssa vai ilman. Kun jonkun mielestä siihen peittoon voi tukehtua, niin johan se nyt on ihan paska mutsi joka yrittää vauvansa tukehduttaa kun käyttää peittoa. Noniin. Varma kuolemahan se sitten on niin. Huoh. 

Yleisimpiä arvostelun syitä tuntuu olevan lapsen hoitamiseen liittyvät asiat ja kasvatus periaatteet. Ihan paska mutsi jos vie lapsen päiväkotiin ja sit tietty on myös ihan paska ja pata laiska kun ei mene töihin. Paskat mutsit vaativat kuria ja järjestystä, kun taas vapaan kasvatuksen saaneista lapsista tulee kieroon kasvaneita. Pitää siis vain valita, millä tavalla haluaa olla huono äiti, sillä väistämättä sitä jonkun mielestä on kuitenkin. 

Ja voi luoja, jos lapsen käytöksessä on jotain erityistä niin ainahan sekin johtuu vanhemmista ja kasvatuksesta. Oli se lapsi sitten nelivuotias tai jo aikuinen kolmekymppinen. Huonot vanhemmat on syy kaikkeen. Väärin kasvatettuja lapsia siis.  Onneksi muut äidit usein muistavat neuvoa kuinka lapsesi pitäisi kasvattaa ja miten hänen kanssaan tulisi toimia. He tietävät kyllä, sillä heidän lapsensa osaavat aina käyttäytyä, eivätkä koskaan tee mitään tyhmää tai kiellettyä. Tai ainakin he sillä hetkellä unohtavat omien lastensa kolttoset.

Minäkin olen välillä ihan maailman surkein mutsi ja syitähän löytyy. Lähdetään nyt vaikka siitä, että enhän voi osata ja tietää mitään, sillä olen vasta tullut äidiksi ja niin nuorikin vielä. Tottahan se on. Ei minulla ole kokemusta äitinä olosta, mutta varmasti kyllä osaan itse pyytää apua, jos sitä koen tarvitsevani. Luotan kuitenkin omaan arviointikykyyni ja äidinvaistoon. 

Minullakin on omat mielipiteeni siitä, miten äidin ei missään nimessä kuuluisi käyttäytyä ja mitkä asiat mielestäni on jollain lailla outoja tai sotii muuten vain omia mielipiteitäni ja arvomaailmani vastaan. Kuitenkin pidän nämä mölyt omassa mahassani, enkä mene kommentoimaan kenellekkeen kuinka hän voi olla sellainen äiti. Siinä vaiheessa kun lapsi oikeasti selkeästi kärsii, voi mielestäni kyseenalaistaa toisen vanhemmuuden ja silloinkin, se on aluksi tehtävä ehkä jollain tapaa hienotunteisesti. Anomyyminä netissä toisiaan arvostelevat äidit ovat joskus suorastaan ilkeitä ja täysin asiattomia. Kamalaa!

Pahinta on omat alhaiset ajatukset. Tulee niitä hetkiä kun teet kaikkesi ja se ei siltikkään riitä. Tunnet itsesi niin huonoksi ihmiseksi ja kamalinta, huonoksi äidiksi. Omatuntoa kalvaa välillä vaikkei siihen olisi mitään syytä edes. Lisätään soppaan vielä väsymys ja hormonit. Oujee! Tässä mielentilassa vielä kun muistat jonkun arvostelleen äitiyttäsi tai joku tulee neuvomaan sinua siinä, niin ei varmasti kaukana ole peruuttamattomat teot. 

Harmittavaa tässä on se, että jokainen äiti tietää kuinka henkilökohtainen asia äitiys on, mutta silti jotkut viitsivät soimata ja syytellä muita asian tiimoilta. Ja tietysti yleensä he tietävät parhaiten, joilla ei ole edes lapsia. Eiköhän kuitenkin jokainen äiti halua lapselleen vain parasta. Ja ihmisiä me äiditkin vain olemme ja varmasti välillä mokaammekin. Ei se silti meistä huonoja äitejä tee. Tärkeintä varmasti lapsen kannalta kuitenkin on se, että äiti rakastaa ja välittää.