Ovi sulkeutui

Ja uusi ovi aukeni. Kirjaimellisesti, sillä vanhan kodin avaimet on nyt luovutettu uusille asukkaille. Hieman haikein mielin suljin oven perässäni. Päivälleen tasan kolme vuotta ehdittiin asua vanhassa kodissa ja kolmeenvuoteen mahtuu aika paljon muistoja. 

Tärkeimpiä muistoja varmasti on Eikan syntyminen ja hänen ensimmäiset kuukaudet. Monen monet illanvietot ystävien kanssa ja tietysti elämä ennen Eikkaa. Ne hetket yhdessä kahdestaan. Hyviä muistoja kaikenkaikkiaan.

Nyt uudessa kodissa alamme luomaan uusia hyviä muistoja ja niitä varmasti tulee! Eikan on hyvä kasvaa uudessa kodissa. Elämää, kommelluksia ja rakkautta mahtuu uusien, 118 vuotta vanhojen, seinien sisälle paljon. Ja toivottavasti tähänkin kotiin syntyy vielä lisää rakkautta ;) 

P. S. Siivotessa vanhaa asuntoa huomasin olohuoneen lattiassa jäljen ja alkoi heti naurattamaan. I joskus esitteli hienoa veitsitemppuaan minulle ja hups! hetken päästä törötti puukko lattiassa pystyssä. Hehe! Aikamoinen temppu :)