Yötarina

Toinen kuorsaa vieressä sängyllä ja toinen vieressä lattialla. Kuuntelempa tässä keskellä yötä tasaista tuhinaa ympärilläni. Mopsi on paljon kovempi äänisempi. Ennen ei juuri mitkään äänet haitanneet yöunta. Päinvastoin! Saatoin herätä ja ihmetellä kun en kuullut koiran kuorsausta. Nyt kaikki pienimmätkin äänet saa heräämään.

Heräsin siihen, että mopsi lipoo tassujaan. Älytön meteli! Väsytti kuitenkin niin paljon, etten jaksanut tehdä asialle mitään. Nukahdin ehkä heti uudestaan, mutta I heräsi vieressä ja päätti herättää minut tönäisemään koiraa. (Itse ei kai kyennyt?!) Kömmin sängystä hieman ylös ja töytäisin koiraa samalla kun käskin hänen lopettamaan. 

Ihan jo melkein unessa, mutta en kuitenkaan kun mopsi taahaa ja maiskuttaa. Kohta nousee viereeni sänkyä vasten nojailemaan ja pyytää päästä sänkyyn. Lattia on liukas ja kai sokeus on tehnyt sen verta araksi, että ei uskalla nelijalkainen enää hypätä sänkyyn yöllä. Tai mistä lie johtuu, mutta on hänet siis nostettava viereen. Inhottava tunne vatsassa! Ei todella tunnu hyvältä. Olen huomannut tämän aikaisemminkin koiraa nostaessa sänkyyn. Varmaan pitäisi siis tätä välttää. Mopsi ei vaan koskaan pyydä I:n puolelta sänkyyn vaan aina minun. Ja itkee niin kauan, että pääsee. huoh. 

Hetki yrittämistä nukahtaa. Mietin huomisia työjuttuja ja tulevien synttärijuhlien järjestelyjä. Mopsi hyppää takaisin lattialle. Nyt tuhisee, kuorsaa ja inisee. Ja mä valvon! Käyn vessassa ja yritän nukahtaa uudestaan. Tulee nälkä. Ei väsytä. Mä todella tiedän, mitä mulla on edessä kun puhutaan katkonaisista yöunista kun lapsi valvottaa! Mopsi on nyt parin kk ajan pitänut huolen siitä, että totun heräämään kaikkiin pieniinkin ääniin ja ainakin kymmenen kertaa yön aikana. Jos en herää ääniin, herään siihen, että hän kävelee ylitseni tai nukkuu hiuksieni päällä. En vain henno laittaa häntä oven taakse. Silloin herään jatkuvasti siihen kun hän taahaa oven takana ja odottaa, että hän pääsee viereen. Mutta jotain tähän on keksittävä! En ainakaan selviä kahden valvottajan kanssa. 

Taas se itkee sänkyyn. Nostan hänet ja hän asettuu tyynylleni, korvan juureen tuhisemaan. Nukunkohan enää tänäyönä? Hienoa! I:n herätyskello soi. 

p.s Tässähän kävi niin, että mä luovutin ja päätin nousta 05.30. Mopsi nukkuu nyt tyytyväisenä ja ihan hiljaa tuolla sängyssä, eikä muuten ihan heti oo heräämässä.